Norsulla ratsastusta ja melkein shoppailua

Sen verran eiliseen korjausta, että vaikka oli "dry day", niin se ei koskenut turisteja. Ainakaan meitä. Oppaamme saivat järjestettyä Kingfisherit passikopioita vastaan. Kiitokset! Ja tietty rahaa vastaan - kallein olut tällä reissulla, mutta niin hyvältä maistui.

Auringon nousun aikaan bussiin ja kohti Amberin linnaa, maharadzojen upeaa kallion päällä, järven rannalla seisovaa linnoitusta. Oli rakennettu 1000 jotain ja "hylätty" 1727, kun valmistui uusi palatsi Jaipuriin. Linnassa oli useita pihoja, saleja, asumuksia ja upeita koristeluja hopeasta ja peileistä. Nähtävää ja ihmeteltävää riitti pariksi tunniksi.
Linnaan menimme tietysti samalla lailla kuin maharadzat aikoinaan eli norsun selässä ratsastaen. Tällä kertaa pysyttiin kyydissäkin molemmat. Jeepillä tultiin sitten takaisin.

Linnoituksen jälkeen kävimme katsomassa kuinka tehdään mattoja ja hiotaan jalokiviä. Nuukuus meni kukkaroon, eikä mitään tarttunut mukaan. Lounaalle menimme The Raj Palace hotelliin, entiseen maharadzan palatsiin. Nuppu olisi tykännyt, oli toista kuin "äitin tyypilliset läävähotellit". Lopuksi vielä bussi vei meidät ostoksille basaariin. Ajattelin kyllä hetken, että ostaisin jotain, koska olihan siellä vaikka mitä: koruja, huiveja, vaatteita, kenkiä, mausteita, tyynynpäällisiä... Mutta lähdimme kuitenkin harhailemaan sivukujille paikallisten joukkoon. Oli miehiä polkemassa vanhaa singeriä ja ompelemassa vaatteita, useita partureita (= tuoli, peili ja sakset), vuohia villapaita päällä kun on niin kylmä (+23), lehmiä ja niiden jätöksiä. Jalkoihin piti katsoa koko ajan. Ostettiin sitten pari pulloa Pepsiä ja turistiripulin varalta Ciproxinia apteekista.10 tablettia maksoi n. 1,50€.

Illalla vielä yllättävän hyvästä hotellin buffasta maha täyteen ruokaa ja pienet jatkot omassa huoneessa hyvässä porukassa. Hotellissa olisi ollut joku discokin, jonne pääsee "for couples only". Mielenkiintoista.. Ei kuitenkaan niin mielenkiintoista, että oltais menty. Kuvia olis laittaa vaikka kuinka, mutta kun tää mylly ei suostu toimimaan, niin ei sitten.

Incredible India

 Aamu alkoi bussimatkalla Jaipuriin. Täällä ei pitkätkään bussimatkat haittaa, kun on niin paljon näkemistä. Nytkin kolme tuntia oli ohi yhdessä hujauksessa. Matkalla näki bussin ikkunasta sitä oikeata Intiaa, kun bussi ajoi kymmenien kylien läpi. Ihmiset peseytyivät kadun vieressä hanasta tulevassa pienenpienessä vesivirrassa, possut ja lehmät tonkivat samaa pihaa, naiset keittivät ruokaa ja pesivät pyykkiä. Miehet istuivat nuotion ääressä ja joivat teetä. Kamelit kuljettivat kärryissä kaikkea mahdollista. Traktorit ja kuorma-autot oli koristeltu lipuin, kukin ja kankain ja musiikkilaitteista ainkin ääntä lähti.

Naiset kulkevat täällä kirkkaan oransseissa, punaisissa, vihreissä tai liiloissa kauniisti koristelluissa puvuissa. Delhissä nähtiin nuorilla länsimaista tyyliä farkkuineen, mutta ei enää täällä Agran ja Jaipurin seudulla.

 Hotellimme Jaipurissa, vaaleanpunaisessa kaupungissa on Country Inn Suites. Ensimmäinen hotelli, missä ei ole huoneessa kylmä! Tosin ilmastoinnin sammutimme heti kättelyssä. Huoneesta on näkymät metron rakennustyömaalle (onneksi 7. Kerros) ja autot tööttäävät taukoamatta. Hyvä hotelli, siis ihan oikeesti. Täällä menee seuraavat 3 yötä.

Kävimme bussiajelulla keskustassa. Pari kilometrin matkasn menee puoli tuntia vähintään. Tutustuimme myös maharadza kaupunkipalatsiin, jossa asuu nykyinen Jaipurin maharadza, 16-vuotias. Ei kyllä nähty, kun oli kuulemma koulussa. Päivän jännittävin osuus oli riksa-ajelu Jaipurin ruuhkaisilla teillä. Hypättiin Petrin kanssa riksaan ja turbaanipäinen mies polki pyörää kuin vimmattu. Polki sitten niin vauhdilla, että täräytti edessä olevan tuktukin perään! Petri putosi kyydistä, mutta ei onneksi loukannut itseään nopeiden refleksien ansioista. Itse en ehtinyt pelästyä kuin sitä, että ei kai kamera pudonnut. Ei onneksi. Ajelu jatkui sitten vähän paremmissa merkeissä, mutta tippiä annoimme kyllä
ihan vaan minimin eli 100 rupiaa, hieman reilun euron.

Hinnoista sen verran, että söimme tänään lounaaksi paikallista kotijuustoa (paneer) tomaattikastikkeessa, valkosipuli ja voi naan-leivät ja pullon vettä, niin hintaa tuli 500 INR eli n. 6 euroa. Täällä on  TAAS joku "dry day" eikä olutta saa mistään. Hotellin minibaatistakin on pullot viety pois!!! On kuulemma Gandhin kuolinpäivä. Koitetaan kestää.

Blogiteksti ei suostunut illalla lähtemään, joten uusi yritys nyt aamulla eli tämä siis keskiviikkona 29.1:


 Aamuvarhain suunnattiin Ranthamboren luonnonsuojelualueelle. Opas antoi ohjeeksi pukea päälle kaikki mahdollinen, koska avoimessa lava-autossa oli jäätävän kylmä. Lämmintä korkeintaan 10 astetta. Tein työtä käskettyä ja puin mm. topin, tpaidan, villatakin, tuulitakin ja kevyttoppatakin. Lisäksi saatiin fleecepeitot. Eikä kyllä yhtään ollu liikaa. Hanskat olisi saanu vielä olla.

Safariajo kesti kolmisen tuntia ja nähtiin antilooppeja, kauriita, villisikoja, apinoita, lintuja, krokotiileja ym, MUTTA ei yhtään tiikeriä. Tiikereitä asuu tuolla alueella reilut 40. Mutta nou hätä, iltapäivällä oli tulossa vielä toinen safari. Safareiden välillä oli ensimmäisen kerran aikaa mennä altaalle ottamaan aurinkoa. Ja ehkä        ensimmäisen kerran oli riittävän lämmintä, suoraan sanoen kuumaa. Petri ui pariin kertaan altaassa ja minäkin sentään pulahdin, vaikka vesi oli jääkylmää (siis n. 20). Saatiin jo rusketuspohjia :)

Iltapäiväsafarille lähdettiin innolla, kyllä se tiikeri nyt nähdään. Nähtiin tällä kertaa jo jäljet ja kuultiin apinoiden varotushuudot, mutta tiikeri pysyi piilossa. No, ei tämä reissua pilaa vaan huomenna uusin innoin kohti Jaipuria. Ainoa mitä päähän ottaa, on tämä iPad. Miten herrajjestas tää heittelee kuvat mihin sattuu, eikä anna kirjottaa tai sitten antaa tai sitten ei. Kuussakin on käyty 60-luvulla... Kotoakin kyselin vähän kuulumisia ja iso kiitos Ninalle, joka sujuvasti "esitti äitiä" ja hoiti Nupun lukiotutustumisen seä tietty mummille & vaarille huolenpidosta.

Taj Mahal - oli se vaan niin kaunis...

 Sen verran vielä eiliseen iltaan, että lähdettiin illallisen jälkeen vielä tuktukilla kylille katsomaan hääkulkuetta. Häät ovat Intiassa iso juttu. Niitä vietetään neljä päivää ja vieraita "normihäissä" on 1500, isoissa 10 000. Morsiamesta maksetaan myötäjäiset ( miksei yhtähyvin sulhasesta?) ja häävieraille annetaan lahjat. Opas-Outin mukaan eräissä häissä lähimmät saivat urheiluauton! Kulkue oli elämys! Siinä marssi ehkä 100 miestä, naista ja lasta. Sulhanen ratsasti upeasti puettuna rinnallaan poikalapsia (siis kuvassa).

Kulkueessa tanssittiin, laulettiin ja soitettiin, älämölö oli melkoinen. Kulkueen reunoilla kuljetettiin valtavia värillisiä lamppuja, agregaatti oli kulkueen edessä ja perässä, johto kulki lampusta lamppuun. Voi kun tähän ei saa ääntä :)

Nyt tiistai aamuna oli suuntana Taj Mahal. Vaikka monta kuvaa olen siitä nähnyt, niin kyllä se yllätti kauneudellaan. Aamuauringossa kupoli hohti valkoisena ja kamera lauloi. Istuttiin tietysti "Diana-penkille" kuvattavaksi. Oikein ei pysty mitään kertomaan, ei vaan sanat riitä.

Taj Mahalin jälkeen tehtiin vierailu kiviupotustöitä tekevään firmaan. Siellä selvisi, että Tajn marmorissa on kristallia ja se on siksi niin kovaa, että mikään lika ei siihen tartu. Me kun jo ihmeteltiin, että miten se pestään. Kyllä sieltä kaupasta moni suomalainen osti sohvapöydän kansia, korurasioita, kynttilälyhtyjä ym. mutta me ei ostettu mitään - tietenkään. Alla vielä ihan itse puhelimella ottamani kuva Taj Mahalista - vähän oon ylpee siitä.

Loppupäivä ajettiin sitten kohti Ranthanboren luonnonsuojelualuetta, jossa odotellan aamun safaria. Tarkoituksena on nähdä TIIKERI! Täällä pari seuraavaa yötä.

PS. Kylmä on täälläkin hotellihuone, mutta onneks oli lämmitin kaapissa. Se hyrrää huoneen nurkassa.
PPS. Rommi on huomattavasti halvempaa kuin purkki Pringlesejä. Arvatkaa kumpaa ostettiin?

 

Bussissa istumista kohteena Agra

Pakko päivittää ilman kuvia, kun on vaan tämä yksi nettiyhteys iPadissa, enkä saa kuvia siirrettyä puhelimesta. Joku senkin takuulla osaisi.

Aamulla ylös 5.30, taksi alle ja lentoasemalle tapaamaan Temaopas Outia ja muuta suomalaisryhmää. Lämmintä ehkä 10 astetta ja sakea sumu, toppatakki oli paikallaan. Lentoasemalta lähdimme kohti hotelliaamupalaan Delhin Radisson Blu hotelliin. Matkan piti kestää 45 minuuttia ja tunnin ajon ja kuuden U-käännöksen jälkeen sanoin Petrille, että ihan kun ajettais ympyrää. Ja niinhän me ajettiin!!! Kuski oli kääntynyt väärästä risteyksestä ja yritti takaisin oikealle tielle. Matkaan meni kaikenkaikkiaan 1,5 tuntia.

Runsaan aamupalan jälkeen bussi lähti kohti Agraa hyvää moottoritietä, matkalla vain peltoa ja tiilitehtaita. Agrassa kierreltiin liikenneruuhkaa, että päästäisiin hotellille ja matkalla nähtiin ... kaikkea: neljä ihmistä mopon kyydissä, bussissa ehkä sata, koiria, lehmiä, apinoita, kerjäläisiä, pikkukauppoja, partureita, sähköjohtovirityksiä... Ihan katsoessa hengästy. Ei riitä sanat.

Kamat hotelliin, lounaalle ja samantien Agran linnoitukselle, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Linnoituksen punainen hiekkakivi näytti upealta laskevassa auringossa. Linnoituksesta näkyi huomisen päivän kohde eli Taj Mahal. Nyt ollaan takaisin hotellissa ja odotellaan yhteistä illallista. Voi olla että uni maittaa ruuan jälkeen pitkän päivän päätteeksi. Herätys aamulla 6.30.

Ja nyt jo ennakkoon huomista ajatellen (ettei taas unohdu): Hyvää nimipäivää Nuppu (Kallen päivä 28.1) <3

Kävelyä ja kauniita raunioita

Hyvin nukutun yön jälkeen herättiin katselemaan tasavallan päivän paraatia telkkarista. Paraati on Delhissä iso asia, kaikilla yleinen vapaapäivä ja tuhansia ihmisiä seuraa paraatia kolmen kilometrin matkalla keskellä kaupunkia. Paraatiin olisi pitänyt lunastaa liput etukäteen, eikä muutenkaan tuntien paraati innostanut. Mutta sängyssä maaten telkkarista katsellen oli oikein hyvä kokemus: sotilaita ratsasti kameleilla, hevosilla, liikkui panssarivaunuilla ja marssi sotilaallisessa tahdissa. Lisäksi esittäytyi eri Intian osavaltiot (tai mitä ne nyt nimeltään on...) omine erikoisuuksineen.

Paraatin jälkeen suuntasimme (tietysti) kävellen Hauz Khasiin. Alueella on peurapuisto, kaunita raunioita 1300-luvulta, tekojärvi ja pieni kylä täynnä kauppoja ja ravintoloita. Tasavallan päivästä johtuen kaupat oli kiinni, joka ei meitä haitannut, vaan enemmän harmitti se, ettei saatu ruuan kanssa Kingfisher olutta. Tasavallan päivä on ns. dry day, eikä alkoholia saa siis mistään. Täytyi tyytyä veteen himaljan ruokaa tarjoilleessa Yeti ravintolassa. Hauz Khasia voi suositella, puisto oli ihana keidas keskellä suurkaupunkia.

Päiväunien jälkeen yritiime vielä Dilli Haatin markkinoille, mutta hotellin antamasta tiedosta huolimatta markkinoita ei ollut. Nyyh... Ei kun jalat alle ja kävellen hotelliin. Matkalla poikkesimme ruokakauppaan ostaan cokiksen ja herätimme ihmetystä paikallisten joukossa. Petri maksoi cokiksen, sai kuitin ja kaupan ovella kuitti vielä tarkistettiin ja leimattiin. Sitten pääsi ulos :)

Nyt ei sitten jaksettu enää mihinkään vaan syötiin hotellin ravintolassa hyvät ruuat ja naan leipää. Ruokani oli "no spicy" tarjoilijan mukaan. En halua kuvitella mitä olisi esim. medium spicy. Tavarat kassiin odottaan aamua ja huomenna heti kuuden jälkeen kentälle tapaan Temaopasta Outia ja muuta suomalaisryhmää. Siitä alkaa kolmion kiertäminen. Loistofiilis :)

Perillä Delhissä

Lennot meni vallan mallikkaasti. Ei tällainen Ryanairin käyttäjä ole tottunut siihen, että saa iltalehdet, "nukkumistarpeet" eli sukat, korvatulpat ja silmäsuojan, erittäin hyvää ruokaa ja vielä juomat kaupanpäälle. Pakko oli siis ottaa viiniä ja Petrin olutta ja vähän muuta, että tulis taas enemmän säästöä.

Aamu kuudelta tätä aikaa (Suomessa 2.30) oltiin Delhin lentoasemalla, täytettiin lipua ja lappua ja jonotettiin passintarkastukseen ja haettiin laukku - joka siis onneksi tuli! Ja siinähän se hotellin kautta tilaamamme taksikuski odotteli heti ulko-ovella, taksi tallista, hätävilkut päälle, kaasu pohjaan ja liikenteen seassa pujotellen hotelliin.

Hotelli on Ashtan Sarovar Portico, ihan OK: siisti, kaunis huone, suht uusi ja 100 metriä metroasemalle. Ainoa miinus on, että huoneessa pitäis olla melkein toppatakki, kun on niin kylmä. Muutenkin täällä Delhissä toimi hyvin yhdistelmä t-paita ja superkevyt-toppatakki, sulaudutaan paikallisiin. Lämmintä olisko 16. Vaihdettiin siis lämpösempään.

Petri otti aamusta pienet päiväunet ja sitten suuntasimme metrolla kohti Connaught Placea, keskustan isoa ympyrää, jossa oli liike poikineen. Metro oli näppärä ja halpa, päivän turistikortti alle 2€ ja siitä saa vielä osan pois, kun palauttaa kortin. Ei sen ruuhkasempi kuin Lontoossakaan. Connaught Placella oli jos jonkinlaista sisäänheittäjää milloin turisti-infoon, taksiin, kauppaan tai kengänkiillotukseen. Ärsyttävää! Yks oli hyödyllinen, kun ohjas meidät KFC:hen, jossa syötiin siis kanaa. Tämä siksi, että jos Nuppu olis ollut matkassa, niin KFC on aina "must". Ehditään kyllä intialaistakin syödä, koneessa jo vähän aloteltiin.

Seuraavaksi taas metro alle ja katsomaan Lotus temppeliä, joka muistuttaa melkoisesti Sidneyn oopperataloa. Temppelissä piti kengät jättää ulos säilöön numerolappua vastaa eli minä sukissa ja Petri paljain jaloin käytiin hiljetymässä temppelissä. Ruvettiin ihan hengellisiksi ja käytiin vielä ISKCON temppelissä, joka on hare krisnan seuraajille. Itse temppeliin ei nyt päässyt sisään, mutta alueella kiertelimme ja metrolla takaisin hotellille. Saldona 5 metromatkaa ja reilut 5 tuntia pyörimistä kaoottiisessa suurkaupungissa, kävelyä ja lisää kävelyä. Onhan täällä köyhyyttä, likaa ja kurjuutta, mutta aitoa tämä on. Tykätään kyllä! 

Lentoasemalla

Helsinki-Vantaalla odotellaan lentoa Istambuliin. Pikkusen tuli hoppua illalla kun vielä firman asioita selviteltiin, mutta ennen puolta yötä oli homma hoidossa ja kamat kassissa. Tavarat mahtu hyvin yhteen kassiin, joten tuliaisiakin voi tuoda reilusti. Perinteisesti ei kyllä tuoda mitään... 

Auto saatiinkin Akin käyttöön reissun ajaksi, niin säästettiin parkkimaksu. Täähän on pelkkää säästöä. Tarviiko sitä töitä tehdä enää ollenkaan? Nyt on kuoharit nautittu ja toivotaan että lento lähtee ajallaan - tällä kertaa.

Kolme yötä lähtöön...

Valmistelut jatkuu. Ekan kerran elämässä tein matkustusilmoituksenkin. Nupulle tehty tehtävälista tyyliin"roskat roskiin, pyykit pyykkiin, pese vessa", sähköpostilla yhteyksiä hotelliin ja kiertomatkan oppaaseen, tavarat on jo kasalla makkarin nurkassa.

Epätoivoisesti opettelen kuvan liittämistä blogiin. Ensin kuva kännykällä ja se jonnekin pilveen - vai minne se nyt meni? Sitten päivitys iPadilla ja kuva sieltä pilvestä. Vai mistä tämä nyt tuli... Ei pieni ihminen tätä ymmärrä. Hermojen meno on kyllä suhteellisen lähellä!!! Kuva hyppii sinne tänne ja samoin teksti. Ehkä on kuitenkin parempi menettää hermot ENNEN lomaa kuin lomalla :)

Matkakuume nousussa...

19 yötä lähtöön ja matkakuume alkaa nousta. Tämän turneen tarkoituksena olisi kiertää ensin Pohjois-Intiaa reilun viikon ja lentää sen jälkeen rentoutumaan Goaan pariksi viikoksi. Paljon on reissattu, mutta ekan kerran ollaan näin kauan reissussa. Petrin haave on kauan ollut nähdä Taj Mahal ja muutenkin Intiasta on lämpimät muistot vuosilta 1996 ja 2005.

Matka on itse räätälöity täällä kotikoneella, se jos mikä on mielekiintoista puuhaa. "Sieltä otetaan mistä halvimmalla saadaan" eli lentoja ja hotelleja olen kytännyt pitkin syksyä. Matkansuunnittelu alkoi kyllä jo huhtikuussa, kun varasin Pohjois-Intian kiertomatkan Tema-matkojen kautta ilman lentoja. Lennot Istanbulin kautta Delhiin (meno-paluu) Turkish Airlinesilla ja sisäiset lennot Delhi-Goa-Delhi Spicejetillä varasin syksyllä. Hotelleja olen varannut jo moneen kertaan, välillä perunut kun on löytynyt edullisempi ja parempi (toivottavasti). Nyt kaikki majoitukset on varattu ja toiveitakin hotelleihin lähetin nyt viikonloppuna. Viisumit anottiin jo joulukuussa.

Ihan reppureissuun ei ole tarkoitus lähteä, ehkä joskus sitten sitäkin, mutta tavarat mahdutetaan yhteen kassiin, reppuun ja olkalaukkuun. On sitten helpompi siirtyä paikasta toiseen. Pakkaamisessa ollaan kyllä huimasti kehitytty. Majoitusta saisi varmaan halvemmallakin paikanpäältä, mutta turvallista lähteä näin, kun tietää suunnilleen mitä saa. Tripadvisorista olen tsekannut kaiken mahdollisen ja kun vielä suodattaa vähän niitä arvioita, niin hyvä tulee.

Hommaa on vielä ennen lähtöä. Nyt näyttää hyvältä, mutta perinteisesti lähdetään kyllä kiireen ja kaaoksen keskeltä. Onneksi sain tämän blogin sentään pystyyn ja pääsen harjoitteleen. Tarkoitus olisi päivittää kuulumisia reissusta ja pitää kotiväkeä ja ystäviä ajantasalla. Yhdet ystävät näemme sitten ihan livenä Goassa eli Annika&Kimmo - "namaste".