Tämä lento oli vielä mielenkiintoisempi kuin edellinen Spicejetin lentomme. Nyt edessämme istui ainakin 100 vuotias pappa, kuuro ja muutenkin hutera. Kesken nousun lähti kopistelemaan vessaan ja jäi lukkojen taaksekin hetkeksi. Mummo meni pelastamaan ja kohta jo vessaa siivottiin. Vieressäni istui intialainen mies, joka silmin nähden pelkäsi lentämistä ja hikoili niin, että ei olisi rexonakaan auttanut. Teki onneksi ristinmerkin ja taisi rukoillakin osan matkaa, joten ihan turvallisesti lento sujui. Taas porukka avasi turvavyöt heti, kun koneen pyörät kosketti kiintorataa ja ryntäsi käytävälle turvavyö-kylteistä huolimatta. Kiinnitin myös huomiota, että intialaisilla on ihan hirveästi käsimatkatavaroita. Esim. lentolaukku, kaksi rantakassin tapaista kassia, käsilaukku ja muovikassi on ihan perustavarat.
Neljän jälkeen tuktiin Delhin ruuhkiin ja taksilla Metro View hotelliin Karol Baghiin. Petri ei ihan heti uskonut, että alue on vähän parempaa aluetta. Sen verran epäilyttävä oli hotellikatu. Itse hotelli on ihan OK, kaukana luksuksesta mutta vessa toimii, on vessapaperiakin, hyvä sänky ja vähän lämpösempää kuin ensimmäisessä Delhin hotellissa.
Tehtiin pieni iltakävely lähistöllä ja kuinka ollakaan - 50 metriä hotellista oli valtavan pitkä ostoskatu täynnä jos jonkinlaista kauppaa: kenkiä, laukkuja, vaatteita ja etenkin miesten upeita koristeltuja häävaatteita. Syötiin oikein Mäkkärissä, kun ei kummankaan ollut nälkä. Täällähän ei BigMaceja ole, kun ei syödä sikaa eikä nautaa, mutta ihan reilusti maustetut kanapurilaiset syötiin. Kaksi kana-ateriaa maksoi 210 INR eli n. 2,5€.
Huomenna olisi tarkoitus hypätä metroon, kun asema on ihan vieressä, ja suunnata katsomaan muutama nähtävyys. Lisäksi pitää tehdä netissä lähtöselvitys Turkish Airlinesille maanantai aamun aikaista lähtöä ajatelle. Kylmä täällä Delhissä on öisin eli kiitettiin taas itseämme, kun olimme hankkineet kevyttopat tänä talvena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti