sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...



Kohta viikko arkea takana reissun jälkeen ja nyt pitäisi vähän kerätä ajatuksia siitä, mitä jäi mieleen... Niin paljon tuli nähtyä ja koettua, että on vaikea pukea sitä sanoiksi. Kaikki aistit oli niin virittäytyneitä koko reissun ajan:
näkö, kuulo, haju ja maku. Kaikkea oli. Ja runsaasti.

 Valokuvia tuli otettua reilut 1100 ja puhelimella otetut vielä päälle. Ja nämä on siis vain koneelle siirretyt kuvat, ennen sitä poistin jo ainakin toisen mokoman. Kun äsken päivitin matkakuvia faceen, oli todella vaikea valita mitä sinne laittaisi. Positiivinen runsaudenpula.

Voin sanoa, että oli elämäni reissu. En epäile, etteikö joku tuleva voisi tätä ohittaa ja monta erilailla mieleenjäävää matkaa on koettu, mutta kuitenkin. Meille sopi se, että osa oli "ohjattua" kiertämistä ja osa oman aikataulun mukaan menemistä. Samoin se,
 että osa matkasta oltiin kaksin, mutta kun (tai ehkä ennen kun...) toisen naama alkoi kyllästyttää, niin saatiin ihan huippua seuraa. Kiitos vielä kerran Goan osuudesta Annikalle & Kimmolle sekä "kolmiosta" Hannelelle & Markulle.

Vältyttiin sairastumisilta, vaikka kaikki sanovat, että "Delhi belly" tulee kaikille. Ei syöty maitohappokapseleita, mutta käsidesiä yritettiin käyttää. Syötiin etenkin viime päivinä katukeittiöissäkin ja salaattia, jäätelöä ym. kiellettyä jo alkumatkasta. Näin optimistina voi mennä pienellä riskilläkin. Ei taidolla, vaan tuurilla.

Muutenkaan ei tullut isompia kommelluksia tai haavereita. Petrin putoaminen riksan kyydistä oli suurin "läheltä piti" eikä siinäkään käynyt kuinkaan. Edes ensiaputaitoja ei päässyt kokeileen... Pieniä aikatauluongelmia taksien kanssa ja "kädenvääntö" villan omistajan kanssa, kuuluu asiaan. Ilmeisesti emme tulleet suuremmin vedätetyksikään. Tai ainakin se tehtiin sitten niin hyvin, ettei edes tähän päivään huomattu :)
Rahaa kului vähän. Peruseläminen on Intiassa halpaa. Goalla kaikkiin päivän ruokiin ja juomiin (aamupala oli hotellista) meni kahdelta yleensä n. 20€, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Hotellimme Goassa ja Delhissä oli hinnaltaan 30€-60€ / yö. Huomattavasti halvemmallakin pääsee, toki myös kalliimmalla. Delhissä parhaat hotellit ovat täysin Suomen hinnoissa. Me haettiin kestitasoa (ja -hintaa), hyvää sijaintia, keskenään erityyppisiä ja tripadvisorissa kehuttuja. Kiertomatkan hotellit oli
hyvätasoisia neljän tähden (vai olikohan Crowne Plaza viiden?) hotelleja.

Hyvin valittuja ja nautittiin, mutta "perushuttu" sopii meille paremmin. Hotellihuoneessa oltiin todella vähän. Yö nukuttiin ja tunti iltapäivällä, siinä se oli.

Tema-matkojen kierto oli hyvin järjestetty. Opas Outi Mömmölle erityismaininta! Aikataulu oli tiivis, mutta ei se haitannnut, kun tiesi että Goassa aurinkotuoli odottaa.

Tavaraa oli sopivasti. Tai itseasiassa sen verran liikaa, että yhtä farkkuhametta en käyttänyt kertaakaan. Jos menisi vain Goaan, niin pelkällä repulla pärjäisi loistavasti. Rommit kyllä pitäisi sitten jättää ostamatta. Delhiä ajatellen paras varustus oli farkut ja toppatakki. Ranthamboren tiikerisafarilla oli yllättävän kylmä aamusta, siellä oli päällä kaikki. Siis todellakin kaikki. Goassa ei taas koko aikana tarvinnut pitkähihaista asuntoveneretken aamua lukuunottamatta. Meitä suosii aina sää!

Vieläkään ei saatu Intiasta tarpeeksi. Mieli haikailee seuraavaksi etelä-Intiaan ja matkaseuraakin on jo luvassa. Ellen sitten ehdi ensin reppureissuun Goaan, sinnekin vähän seuraa jo kyselin.

Goa oli muuttunut paljon sitten vuoden 1996. Kaikkea oli enemmän. Ihmisiä (etenkin venäläisiä), ravintoloita, hotelleja, liikennettä... Lehmiä taisi olla saman verran. Pohjois-Goa on jo ehkä liiankin kansoittunutta. Etelä-Goa oli rauhallisempaa eli sen puolesta mukavampaa, mutta osaksi vähän liian pelkkää turistialuetta, paikallista elämää ei paljoakaan. Taksikanta Goassa oli uudistunut täysin ja suurin osa oli nyt ihan tavallisia autoja, eikä pikkupakuja tai tuktukeja. Tällä kertaa ei yksikään taksi hajonnut altamme, bussi onneksi sensijaan kerran (Delhissä), jotta pysytään tilastoissa.

Moni kysyi, että näkikö siellä paljon kurjuutta. Siihen on todella vaikea vastata. Jos kuvia katsoo, niin kurjuutta, köyhyyttä, likaa, roskaa - kaikkea löytyy. Lehmät, siat ja lapset kaikki sulassa sovussa. Mutta kuitenkin näytti siltä, että ihmiset ovat melkein tyytyväisempiä kuin me täällä länsimaissa. Mikä tässä elämässä on sitten tärkeää ja mitä se on, se onni?

Pääsääntöisesti ihmiset Intiassa oli aidosti ystävällisiä ilman turhaa pokkurointia tai esittämistä. Ehkä ainoa mikä ärsytti, oli korkeatasoisimpien hotellien henkilökunta. Ihan kuin heille olisi kerrottu kuinka tulee esittää ystävällistä länsituristille ja aitous loisti poissaolollaan. Turha pokkurointi on omasta mielestäni kaikkein ärsyttävintä. Jos sanon, että voimme viedä laukkumme itse "no problem", se tarkoittaa, että VOIMME VIEDÄ LAUKKUMME ITSE! Myös hissin nappia osaamme painaa ihan itse eikä hissin ovien sulkeutuessa tarvitse kumartaa. Siis meille. Joku muu voi siitä tykätä eli ehkä heidän on parasta jatkaa. Ja minun vaan kestää. Bambumajassa oli onneksi juuri sopivan rentoa toimintaa.

Lopuksi voi vielä kehua Turkish Airlinesia ja Spicejetiä. Ei moitteen sanaa kummastakaan. Hinta-laatu suhde kohdallaan.

Kotiin oli kiva tulla, mutta en silti halunnut että reissu loppuisi. Ristiriitaista. Nuppua oli ihana nähdä ja kuulla, kuinka hienosti oli pärjännyt. Kiitos tukijoukoille ja hatunnosto pojalle. Vaikka lellinyt olenkin, niin en sentään vallan pilannut :)

Kiitos kaikille blogia seuranneille ja kommentoneille. Ja ystäville ja huipuille työkavereille <3 Nyt vaan uusia reissuja suunnittelemaan! Ehkä täytyy pitää blogia tuleviltakin reissuilta, koska (valitettavasti) tuntuu että tähän jää ihan koukkuun.
PS. Kylläpäs kuvat taas näyttää huitelevan minne sattuu...

2 kommenttia:

  1. Kyllä teillä on ollut upea matka! Tätä lukiessa tulee väkisinkin matkakuume. Intia on kyllä eksoottinen maa. Thaimaahan en ihan ensimmäiseksi lähtisi, tuonne kyllä.

    VastaaPoista
  2. Oli ihana lukea blogia ! Toivottavasti jaksat tuleviltakin matkoiltasi kirjoittaa. Moni juttu unohtuu, jos niitä ei kirjaa ylös :) Kiitos minunkin puolestani vielä sinulle, Petrille ja Markulle upeasta seurasta , teitte elämäni ensimmäisestä yksinmatkasta ihanan !!!! Toivottavasti vielä polut kohtaa....

    VastaaPoista