Linja-autossa ompi tunnelmaa :)

 Eilen illalla syötiin Kebabs & Curryes ravintolassa ja tavattiin myös Outi ja Alan - kiitos mukavasta seurasta kaikille. Varmistin, että onhan ruoka "not spicy" mikä siis tarkoittaa suomalaiseen makuun normaalia tulisuutta. Tarjoilija vakuutti, että NO spicy. Jostain syystä alahuulesta lähti kuitenkin tunto kastiketta lusikoidessa ja nenä vuoti. Söin silti.

Aamulla hypättiin henkilökohtaisten oppaidemme Annikan ja Kimmon kanssa paikallisbussiin, jolla matkustimme Mapusan markkinoille. Bussimatka oli todellinen elämys, tahtoo uudestaan!!! Matka maksoi kahdelta n. alle 40 senttiä. Rahastaja oli tietenkin erikseen ja toimi myös sisäänheittäjänä. Auto oli peltiä ulkoa ja peltiä sisältä sekä putki-tekonahkapenkit. Muitta pysäkkejä ei ollut paitsi päätepysäkit, mutta matkan varrelta tuli väkeä milloin mistäkin. Jos autoon tuli äiti lapsineen joku mies nousi heti antamaan paikkansa ja ellei heti huomannut, niin rahastaja näytti käsimerkein, että ylös siitä!

Parasta oli kuitenkin musiikki. Heti bussin liikahdettua laitettiin poppikoneet soimaan ja paikallinen menonisiikki täysille. Siis todellakin täysille. Täällähän on vain ON ja OFF. Tämä oli todellakin ON. Aivan mahtava tunnelma. Suosittelen ehdottomasti, vaikka taidan nyt suositella vähän kaikkea.

Mapusan markkinoilla käyvät paikallisetkin ostoksilla ja hinnat ja osin tavarat ovat sen mukaan. Ostin hiusrenksun, että saan ponnarin (n. 1,5 cm). Oli kyllä pakko ottaa 10, kun vähempää ei myyty. Maksoin 12 senttiä. Käytiin myös A&K:n suosikkibaarissa ottamassa paikallisten kanssa olut ja fantat.

Mapusasta otettiin taksi ja ajettiin Anjunan hippimarkkinoille, jossa Petri aloitti shoppailun. Osti housut ja mainos t-paidan (Kingfisher). Enemmänkin olisi ostanut, mutta kuulemma rajoitin. Ruokaa jouduimme odottamaan tunnin, vaikka ravintolassa ei ollut kuin muutama pöytä, muutama asiakas ja keittiössä kuitenkin neljä kokkia. Mutta hyvää oli, kannatti odottaa.

Tänään on viimeinen iltamme Calangutessa ja viimeinen yhteinen Annikan ja Kimmon kanssa. Vähän on jo haikeutta ilmassa. Huomenna taksi tulee (tai ainakin pitäisi tulla) 8.30 ja lähdemme Cavelossimiin Mobor beachille bambumajaan kahdeksi yöksi. Sielläkin pitäisi olla netti, on tämä ihmeellistä. 1996 rantashackien suurin valtti oli western toilet (eli posliinipytty kaivettuna hiekkaan), nyt se on free WI-FI? Mitähän se kertoo tästä ajasta? Ja meistä?