Riksakyytejä vanhassa Delhissä ja muutama nähtävyyskin

 Aamulla ostettiin taas metroon turistikortit päiväksi ja melko tyhjässä metrossa matkattiin vanhaan Delhiin. Olimme jälleen kerran ainoat turistit koko metrossa ja pienoinen nähtävyys. Pienen mietinnän ja tinkaamisen jälkeen hypättiin polkupyöräriksaan ja poika sotki sen minkä jaloistaan pääsi ja vei meidät Red fortin eteen. Kyyti maksoi 60 senttiä, olimme kaikki tyytyväisiä. Linnoitus on rakennettu 1600-luvulla punaisesta hiekkakivestä, mutta se on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin Amberin linnake Jaipurissa. Menneen mahdin ja kauneuden kyllä aisti. Saimme kierrellä alueella melko rauhassa, mutta poistullessa jono lippuluukulle oli melkoinen. Aikainen lintu madon nappaa.

Otimme taas polkupyöräriksan, kun sain tingittyä 200 rupiasta 60:een ja poika vei meidät ensin pitkin Chandni Chowkia, vanhan Delhin pääkatua, ja sitten pikkukujia pitkin Jama Masjid moskeijan ohi metroasemalle. Sitä matkaa ei voi edes sanoilla kuvailla... Todella Elämää isolla E:llä. Vauhdista napsittiin kuvia sen minkä ehdittiin ja uskallettiin. Kännykkää en uskaltanut kassista siinä vauhdissa esiin kaivaa, joten ne "matkakuvat" saa katsoa Ifolor-kirjasta.

Metrolla menimme katsomaan Qutab minaria, 72 metriä korkeaa minareettia, joka on rakennettu 1200-luvulla. Alueella oli paljon vanhoja rakennuksia, moskeijoita ja osin raunioitakin sekä upea puisto. Paikallisille pääsymaksu oli 10 INR ja turisteille 250 INR. Oli siinä se etu, että valkonaamana lippuluukulle ei tarvinnut jonottaa (oma luukku) ja turvatarkastus oli sekunnissa ohi.

Kokeiltiin nyt tällä matkalla mopo tuktukia, kun se taisi olla ainoa kulkuneuvo, mitä ei ole vielä kokeiltu, jos helikopteria ei lasketa. Tuktuk vei meidät metroasemalle ja laiskana miehenä kuski ei tietysti kiertänyt kääntöpaikalle, vaan ajaa suhautti sata metriä vastaantulevien kaistalla. Ja vastaantulevaa liikennettä todellakin oli!!! Täällä Delhissä, jos suurimmilla teillä on 4 kaistaa, niin siihen mahtuu ainakin 7 autoa rinnan sekä mopot väliin ja vielä muutama pientareelle polkupyörien kanssa.

Poikkesimme Dilli Haatin markkina alueella, jonne jo viime kerralla yritimme. Nyt oli paikka auki ja myynnissä jos jonkinlaista tavaraa. Yllättävän rauhassa siellä sai kuitenkin kävellä, hyvä niin. Mitään ei tietenkään ostettu, mutta syötiin paikallista ruokaa alueen ruokakojuista. Matkalla hotellille poikkesimme vielä jättämään jäähyväiset Connaught placelle ja Petri otti pitkästä aika päivän jäätelönsä.

Nyt katsellaan telkkarista miesten viestihiihtoa, mutta täytyy sanoa että ei montaa kertaa ole televisiota avattu tämän matkan aikana. Ja ei siellä bambumajassa nyt tietenkään edes ollut telkkaria. Ainoa mitä telkkarista kaipaan on suosikkini Koko Ruotsi leipoo. Illalla vielä syömään, tavarat kassiin ja lähtö hotellilta 4:00. Kotia kohti monta kokemusta rikkaampana. On tässä tässä sulateltavaa pitkäksi aikaa - Incredible India <3