Ja mitä tapahtui Calanguten rannalla auringonlaskun jälkeen?

Eilen illalla valitsimme ruokapaikaksi Souza Lobon, joka on kai vanhimpia (ellei vanhin) ravintola pohjois-Goassa. Paikalla on meille erityinen merkitys, koska sen edustalla Calanguten rannalla Petri kosi Piaansa marraskuussa 1996. Nyt otettiin uusiksi polvistumisineen kaikkinneen ja ihan todistajien läsnäollessa. Tiedoksi että nytkin vastasin myöntävästi. Vähän piti kyllä miettiä ensin :) Oli se vaan niin romanttista <3

Jos tarkkaan katsoo kuvaa, niin huomaa että olen vihdoin aloittanut shoppailun (etekin Miss Baglesille tiedoksi). Eilen aamulla ostin jo kassin (kuvassa) 100 rupialla eli reilulla eurolla! Lisäksi nilkkakorun (kuvassa) ja Petri vyön. Ei olla koskaan varmaan näin paljon ostettu. On mennyt jo 5€!!!

Illalla kun tulimme hotellille, ei huoneen ovi auennutkaan. Lukko piti hirveää piipitystä, mutta mitän ei tapahtunut. Menin respaan valituskierrokselle ja avasivat oven perinteisellä avaimella. Sanoivat, että aamulla korjataan. Kysyin, että ettekö tee mitään tuolle piippaukselle, johon mies vastasi: että haittaako se??? Siis haittaako nukkumista, jos esim. palohälytin piippaa koko yön :). No, saivat sen hiljennettyä.

Aamulla olimme rannalla jo ennen yhdeksää. Kävelimme rantaa pitkin ensimmäisen Goan reissumme kohteeseen eli Bagaan. Ja takaisin. Melkein kaksi tuntia meni ja monta kilometriä. Rantahiekka on niin kovaa, että siinä on helppo kävellä. Aamulla ei ole edes liian kuuma. Matkalla kalastajat perheineen selvittelivät verkkojaan saaliina kaloja ja rapuja.

Shackilla tapasimme taas Annikan ja Kimmon ja päivä jatkuin uimisella, syömisellä ja vähän juomisella. Kingfisheriä riittää nyt jo pieni pullo, ei määräänsä enempää. Aurinko otettiin aamulla, joten loppupäivä oltiin varjon alla. Tuntui siinäkin rusketusta saavan, vaikka suojakerroin on viel 50. Petrillä 25.

Nyt etsittiin taas uusi paikka, jossa olisi ilmainen netti, mutta todella hidas yhteys täälläkin. Huomenna taas sitten uusi paikka, mutta ennen sitä illalla vielä markkinoille.