Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Kohta viikko arkea takana reissun jälkeen ja nyt pitäisi vähän kerätä ajatuksia siitä, mitä jäi mieleen... Niin paljon tuli nähtyä ja koettua, että on vaikea pukea sitä sanoiksi. Kaikki aistit oli niin virittäytyneitä koko reissun ajan:
näkö, kuulo, haju ja maku. Kaikkea oli. Ja runsaasti.

 Valokuvia tuli otettua reilut 1100 ja puhelimella otetut vielä päälle. Ja nämä on siis vain koneelle siirretyt kuvat, ennen sitä poistin jo ainakin toisen mokoman. Kun äsken päivitin matkakuvia faceen, oli todella vaikea valita mitä sinne laittaisi. Positiivinen runsaudenpula.

Voin sanoa, että oli elämäni reissu. En epäile, etteikö joku tuleva voisi tätä ohittaa ja monta erilailla mieleenjäävää matkaa on koettu, mutta kuitenkin. Meille sopi se, että osa oli "ohjattua" kiertämistä ja osa oman aikataulun mukaan menemistä. Samoin se,

 että osa matkasta oltiin kaksin, mutta kun (tai ehkä ennen kun...) toisen naama alkoi kyllästyttää, niin saatiin ihan huippua seuraa. Kiitos vielä kerran Goan osuudesta Annikalle & Kimmolle sekä "kolmiosta" Hannelelle & Markulle.

Vältyttiin sairastumisilta, vaikka kaikki sanovat, että "Delhi belly" tulee kaikille. Ei syöty maitohappokapseleita, mutta käsidesiä yritettiin käyttää. Syötiin etenkin viime päivinä katukeittiöissäkin ja salaattia, jäätelöä ym. kiellettyä jo alkumatkasta. Näin optimistina voi mennä pienellä riskilläkin. Ei taidolla, vaan tuurilla.

Muutenkaan ei tullut isompia kommelluksia tai haavereita. Petrin putoaminen riksan kyydistä oli suurin "läheltä piti" eikä siinäkään käynyt kuinkaan. Edes ensiaputaitoja ei päässyt kokeileen... Pieniä aikatauluongelmia taksien kanssa ja "kädenvääntö" villan omistajan kanssa, kuuluu asiaan. Ilmeisesti emme tulleet suuremmin vedätetyksikään. Tai ainakin se tehtiin sitten niin hyvin, ettei edes tähän päivään huomattu :)

Rahaa kului vähän. Peruseläminen on Intiassa halpaa. Goalla kaikkiin päivän ruokiin ja juomiin (aamupala oli hotellista) meni kahdelta yleensä n. 20€, vähemmälläkin olisi pärjännyt. Hotellimme Goassa ja Delhissä oli hinnaltaan 30€-60€ / yö. Huomattavasti halvemmallakin pääsee, toki myös kalliimmalla. Delhissä parhaat hotellit ovat täysin Suomen hinnoissa. Me haettiin kestitasoa (ja -hintaa), hyvää sijaintia, keskenään erityyppisiä ja tripadvisorissa kehuttuja. Kiertomatkan hotellit oli
hyvätasoisia neljän tähden (vai olikohan Crowne Plaza viiden?) hotelleja.

Hyvin valittuja ja nautittiin, mutta "perushuttu" sopii meille paremmin. Hotellihuoneessa oltiin todella vähän. Yö nukuttiin ja tunti iltapäivällä, siinä se oli.

Tema-matkojen kierto oli hyvin järjestetty. Opas Outi Mömmölle erityismaininta! Aikataulu oli tiivis, mutta ei se haitannnut, kun tiesi että Goassa aurinkotuoli odottaa.

Tavaraa oli sopivasti. Tai itseasiassa sen verran liikaa, että yhtä farkkuhametta en käyttänyt kertaakaan. Jos menisi vain Goaan, niin pelkällä repulla pärjäisi loistavasti. Rommit kyllä pitäisi sitten jättää ostamatta. Delhiä ajatellen paras varustus oli farkut ja toppatakki. Ranthamboren tiikerisafarilla oli yllättävän kylmä aamusta, siellä oli päällä kaikki. Siis todellakin kaikki. Goassa ei taas koko aikana tarvinnut pitkähihaista asuntoveneretken aamua lukuunottamatta. Meitä suosii aina sää!

Vieläkään ei saatu Intiasta tarpeeksi. Mieli haikailee seuraavaksi etelä-Intiaan ja matkaseuraakin on jo luvassa. Ellen sitten ehdi ensin reppureissuun Goaan, sinnekin vähän seuraa jo kyselin.

Goa oli muuttunut paljon sitten vuoden 1996. Kaikkea oli enemmän. Ihmisiä (etenkin venäläisiä), ravintoloita, hotelleja, liikennettä... Lehmiä taisi olla saman verran. Pohjois-Goa on jo ehkä liiankin kansoittunutta. Etelä-Goa oli rauhallisempaa eli sen puolesta mukavampaa, mutta osaksi vähän liian pelkkää turistialuetta, paikallista elämää ei paljoakaan. Taksikanta Goassa oli uudistunut täysin ja suurin osa oli nyt ihan tavallisia autoja, eikä pikkupakuja tai tuktukeja. Tällä kertaa ei yksikään taksi hajonnut altamme, bussi onneksi sensijaan kerran (Delhissä), jotta pysytään tilastoissa.

Moni kysyi, että näkikö siellä paljon kurjuutta. Siihen on todella vaikea vastata. Jos kuvia katsoo, niin kurjuutta, köyhyyttä, likaa, roskaa - kaikkea löytyy. Lehmät, siat ja lapset kaikki sulassa sovussa. Mutta kuitenkin näytti siltä, että ihmiset ovat melkein tyytyväisempiä kuin me täällä länsimaissa. Mikä tässä elämässä on sitten tärkeää ja mitä se on, se onni?

Pääsääntöisesti ihmiset Intiassa oli aidosti ystävällisiä ilman turhaa pokkurointia tai esittämistä. Ehkä ainoa mikä ärsytti, oli korkeatasoisimpien hotellien henkilökunta. Ihan kuin heille olisi kerrottu kuinka tulee esittää ystävällistä länsituristille ja aitous loisti poissaolollaan. Turha pokkurointi on omasta mielestäni kaikkein ärsyttävintä. Jos sanon, että voimme viedä laukkumme itse "no problem", se tarkoittaa, että VOIMME VIEDÄ LAUKKUMME ITSE! Myös hissin nappia osaamme painaa ihan itse eikä hissin ovien sulkeutuessa tarvitse kumartaa. Siis meille. Joku muu voi siitä tykätä eli ehkä heidän on parasta jatkaa. Ja minun vaan kestää. Bambumajassa oli onneksi juuri sopivan rentoa toimintaa.

Lopuksi voi vielä kehua Turkish Airlinesia ja Spicejetiä. Ei moitteen sanaa kummastakaan. Hinta-laatu suhde kohdallaan.

Kotiin oli kiva tulla, mutta en silti halunnut että reissu loppuisi. Ristiriitaista. Nuppua oli ihana nähdä ja kuulla, kuinka hienosti oli pärjännyt. Kiitos tukijoukoille ja hatunnosto pojalle. Vaikka lellinyt olenkin, niin en sentään vallan pilannut :)

Kiitos kaikille blogia seuranneille ja kommentoneille. Ja ystäville ja huipuille työkavereille <3 Nyt vaan uusia reissuja suunnittelemaan! Ehkä täytyy pitää blogia tuleviltakin reissuilta, koska (valitettavasti) tuntuu että tähän jää ihan koukkuun.
PS. Kylläpäs kuvat taas näyttää huitelevan minne sattuu...

Kotia kohti

Viimeinen ilta Intiassa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska ajattelimme nauttia viimeisen kerran hyvää intialaista ruokaa, Kingfisherit ja mennä aikaisin nukkumaan. Hotellin ravintolaa oli paljon kehuttu, joten valitsimme sen. Ravintola oli iltapäivällä "konferenssin" vuoksi suljettu, mutta aukeaisi seitsemältä. Sopii meille. Menimme hieman ennen kahdeksaa ovelle, mutta konferenssi vain jatkui "puolen tunnin päästä se loppuu, soitamme sitten huoneeseen" sanoivat respassa. Kun kello lähestyi yhdeksää eikä soittoa kuulunut, painuimme lähikadun hulinaan ja löysimme.... KFC:n. Ei niin intialaista eikä Kingfisheriä, mutta mahat tuli täyteen. Tapoin katseellani mennessäni hoteelin respan väen "forget about your restaurant". Ja nukkumaan.

Herätys oli 3:20 ja puolityhjän Delhin läpi taksilla rauhalliselle lentoasemalle. Pitihän siellä pari lappua täyttää ja ottaa leimaa vähän sinne ja tänne, mutta hyvin kaikki sujui. Sitten turkkilaisille siiville kohti Istambulia. Taas syötiin juhlavasti "oikeilla" aterimilla maukas ruoka (otimme nyt non-veg). Kolme tuntia odottelua ja vielä viimeinen etappi Istanbulista Helsinki-Vantaalle, kaikki ongelmitta. Kassikin löysi perille. Painoi sentään 20kg. Olisko rommipulloilla osuutta asiaan? Mitään tuliaisia ei tuotu kenellekään, ei edes Nupulle. Ei tainnut olla yllätys kenellekään.

Nyt on jo oma auto alla (kiitos Akille) ja Petri suuntaa sumun keskellä kohti kotia. Vähän on samanlaista sään puolesta kuin Delhissä aamuyöllä, pari astetta vaan lämpöisempää siellä. Vielä pitäis keksiä mitä sitä iltapalaksi laittaisi. Ihan ahdistava ajatus, kun ei ole tarvinnut yli kolmeen viikkoon kokata yhtään mitään! Täytyy varmaan palkata kokki.

Riksakyytejä vanhassa Delhissä ja muutama nähtävyyskin

 Aamulla ostettiin taas metroon turistikortit päiväksi ja melko tyhjässä metrossa matkattiin vanhaan Delhiin. Olimme jälleen kerran ainoat turistit koko metrossa ja pienoinen nähtävyys. Pienen mietinnän ja tinkaamisen jälkeen hypättiin polkupyöräriksaan ja poika sotki sen minkä jaloistaan pääsi ja vei meidät Red fortin eteen. Kyyti maksoi 60 senttiä, olimme kaikki tyytyväisiä. Linnoitus on rakennettu 1600-luvulla punaisesta hiekkakivestä, mutta se on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin Amberin linnake Jaipurissa. Menneen mahdin ja kauneuden kyllä aisti. Saimme kierrellä alueella melko rauhassa, mutta poistullessa jono lippuluukulle oli melkoinen. Aikainen lintu madon nappaa.

Otimme taas polkupyöräriksan, kun sain tingittyä 200 rupiasta 60:een ja poika vei meidät ensin pitkin Chandni Chowkia, vanhan Delhin pääkatua, ja sitten pikkukujia pitkin Jama Masjid moskeijan ohi metroasemalle. Sitä matkaa ei voi edes sanoilla kuvailla... Todella Elämää isolla E:llä. Vauhdista napsittiin kuvia sen minkä ehdittiin ja uskallettiin. Kännykkää en uskaltanut kassista siinä vauhdissa esiin kaivaa, joten ne "matkakuvat" saa katsoa Ifolor-kirjasta.

Metrolla menimme katsomaan Qutab minaria, 72 metriä korkeaa minareettia, joka on rakennettu 1200-luvulla. Alueella oli paljon vanhoja rakennuksia, moskeijoita ja osin raunioitakin sekä upea puisto. Paikallisille pääsymaksu oli 10 INR ja turisteille 250 INR. Oli siinä se etu, että valkonaamana lippuluukulle ei tarvinnut jonottaa (oma luukku) ja turvatarkastus oli sekunnissa ohi.

Kokeiltiin nyt tällä matkalla mopo tuktukia, kun se taisi olla ainoa kulkuneuvo, mitä ei ole vielä kokeiltu, jos helikopteria ei lasketa. Tuktuk vei meidät metroasemalle ja laiskana miehenä kuski ei tietysti kiertänyt kääntöpaikalle, vaan ajaa suhautti sata metriä vastaantulevien kaistalla. Ja vastaantulevaa liikennettä todellakin oli!!! Täällä Delhissä, jos suurimmilla teillä on 4 kaistaa, niin siihen mahtuu ainakin 7 autoa rinnan sekä mopot väliin ja vielä muutama pientareelle polkupyörien kanssa.

Poikkesimme Dilli Haatin markkina alueella, jonne jo viime kerralla yritimme. Nyt oli paikka auki ja myynnissä jos jonkinlaista tavaraa. Yllättävän rauhassa siellä sai kuitenkin kävellä, hyvä niin. Mitään ei tietenkään ostettu, mutta syötiin paikallista ruokaa alueen ruokakojuista. Matkalla hotellille poikkesimme vielä jättämään jäähyväiset Connaught placelle ja Petri otti pitkästä aika päivän jäätelönsä.

Nyt katsellaan telkkarista miesten viestihiihtoa, mutta täytyy sanoa että ei montaa kertaa ole televisiota avattu tämän matkan aikana. Ja ei siellä bambumajassa nyt tietenkään edes ollut telkkaria. Ainoa mitä telkkarista kaipaan on suosikkini Koko Ruotsi leipoo. Illalla vielä syömään, tavarat kassiin ja lähtö hotellilta 4:00. Kotia kohti monta kokemusta rikkaampana. On tässä tässä sulateltavaa pitkäksi aikaa - Incredible India <3

Bikinit vaihtui toppatakkiin

Aamulla ehdittiin tehdä vielä reilun tunnin kävely Mobor beachilla, käytiin Cavelossimissa saakka. Nyt oli ensimmäinen pilvinen päivä eli Goakin suri sitä, että meidän täytyi lähteä. Taksia piti taas odottaa ja se sekä kuskin ja taksin vaihto kesken ajon ja asfalttityömaa lisäsivät vähän intesiteettiä reissuun.

Tämä lento oli vielä mielenkiintoisempi kuin edellinen Spicejetin lentomme. Nyt edessämme istui ainakin 100 vuotias pappa, kuuro ja muutenkin hutera. Kesken nousun lähti kopistelemaan vessaan ja jäi lukkojen taaksekin hetkeksi. Mummo meni pelastamaan ja kohta jo vessaa siivottiin. Vieressäni istui intialainen mies, joka silmin nähden pelkäsi lentämistä ja hikoili niin, että ei olisi rexonakaan auttanut. Teki onneksi ristinmerkin ja taisi rukoillakin osan matkaa, joten ihan turvallisesti lento sujui. Taas porukka avasi turvavyöt heti, kun koneen pyörät kosketti kiintorataa ja ryntäsi käytävälle turvavyö-kylteistä huolimatta. Kiinnitin myös huomiota, että intialaisilla on ihan hirveästi käsimatkatavaroita. Esim. lentolaukku, kaksi rantakassin tapaista kassia, käsilaukku ja muovikassi on ihan perustavarat.

Neljän jälkeen tuktiin Delhin ruuhkiin ja taksilla Metro View hotelliin Karol Baghiin. Petri ei ihan heti uskonut, että alue on vähän parempaa aluetta. Sen verran epäilyttävä oli hotellikatu. Itse hotelli on ihan OK, kaukana luksuksesta mutta vessa toimii, on vessapaperiakin, hyvä sänky ja vähän lämpösempää kuin ensimmäisessä Delhin hotellissa.

Tehtiin pieni iltakävely lähistöllä ja kuinka ollakaan - 50 metriä hotellista oli valtavan pitkä ostoskatu täynnä jos jonkinlaista kauppaa: kenkiä, laukkuja, vaatteita ja etenkin miesten upeita koristeltuja häävaatteita. Syötiin oikein Mäkkärissä, kun ei kummankaan ollut nälkä. Täällähän ei BigMaceja ole, kun ei syödä sikaa eikä nautaa, mutta ihan reilusti maustetut kanapurilaiset syötiin. Kaksi kana-ateriaa maksoi 210 INR eli n. 2,5€.

Huomenna olisi tarkoitus hypätä metroon, kun asema on ihan vieressä, ja suunnata katsomaan muutama nähtävyys. Lisäksi pitää tehdä netissä lähtöselvitys Turkish Airlinesille maanantai aamun aikaista lähtöä ajatelle. Kylmä täällä Delhissä on öisin eli kiitettiin taas itseämme, kun olimme hankkineet kevyttopat tänä talvena.

Viimeinen päivä auringossa

 Yö meni hyvin bambumajassamme. Alkuyöstä joku soitti musiikkia tuutulauluksi, mutta sitten tuli hiljaisuus. Aamuyöstä alkoi lintujen laulu ja harakkojen rääkyminen, vähän myöhemmin hiekkaa nostavan proomun äänet ja koirien haukunta. Hyvin kyllä nukuttiin molemmat.

Aamulla olimme jo rannalla kävelyllä ennen kaikkia muita kuten kuvasta näkyy. Muutenkin tämä ranta on todella rauhallinen. Muutamia turisteja kilometrin päässä sijaitsevasta Leela luksushotellista kävelee rantaa pitkin sekä rantavalvojat kävellen ja välillä jeepillään. Leela hotellissa näkyy olevan omat vartijat ja muutenkin suuren maailman systeemit: yli 200 huonetta, keinolaguunit, useita ravintoloita ym. Jos luksuksesta tykkää, niin varmaan upea. Mutta meille maalaisille sopii bambu paremmin.

Aamupalan, lounaan ja kohta päivällisen söimme tutussa Blue Whale shackissa. Petri tilasi jo illaksi valmiiksi tiikerirapuja viimeisen Goan illan kunniaksi. Hakevat ne kuulemma markkinoilta Margaosta. Tässä vieressäkin on joen puolella satama ja aika ison näköiset  systeemit, mutta ihme kyllä ainakaan rapuja ei haeta sieltä. Kävimme eilen illalla kävelyllä ihmettelemässä kalastusaluksia.

Tänään aloitin vasta loman ensimmäisen kirjan lukemisen ja pääsin Wallanderia lähes 300 sivua. Tällä lomalla on ollut niin paljon näkemistä, että aikaa on tarvittu asioiden sulatteluun, eikä niin vaativaan kuin dekkari, ole pystynyt keskittymään. Vanhoja lehtiä oli mukana pino ja ne on kyllä kaikki jo luettu ja hävitetty. Nyt tiedän kaikki vanhat juorut ja menneen syksyn muodin. Sain myös hyviä joululahjavinkkejä (jos siis ostaisin). Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Huomenna ehditään vielä aamulla kävelylle, sitten pakataan rantarätit kassin pohjalle (ja Old Monkey rommia niin paljon kuin laki sallii, joka on siis vähän) ja lennetään Spicejetillä Delhiin. Lämmintä pitäisi olla päivällä 20, mutta yöllä alle 10. Toivotaan että hotellissa tarkenisi paremmin kuin viimeksi. Ainakin on eri hotelli.

Ihanaa ystävänpäivää <3

Päivitys bambumajan terassilta

 Eilen illalla yritimme mennä syömään tiibettiiläiseen ravintolaan Calanguteen, mutta korvat olovat kovilla ja mieli ristiriitainen, kun tiibettiläisessä ravintolassa soi Abba. Otettiin kuitenkin ruokalistat, mutta kun alkoi Boney M soimaan, niin otettiin myös jalat alle. Vaihdettiin Souza Loboon. Kannatti. Ainoan kerran tämän loman aikana tuli kyynel silmään, kun halasimme ja hyvästelimme Annikan ja Kimmon. Mutta yhteisiä matkoja odotellessa :)

Aamulla taksiin ja 1,5 tunnin kuluttua olimme etelä -Goassa Cavelossimissa, Mobor beachilla. Ja mikä valtava ero Calanguten hulinaan, ruuhkaiseen rantaan, markkinameininkiin. Tämä on todella

rauhan tyyssija.

 Bamboo house Goa eli kymmenen bambumökkiä on rakennettu joen ja meren yhtymäkohtaan niemen kärkeen. Rannassa on reilut kymmenen aurinkotuolia, Lonely Planetinkin suosittelema shack Blue Whale ja muutama koira. Seitsemän niitä taitaa olla. Seurasimme koirien haukkumista ja toden totta: koirat haukkuvat vain paikallisille, ei lainkaan meille vaaleille turisteille. Suurimman osan aikaa ne nukkuivat aurinkotuolien alla varjossa.

Ihme kyllä tämä on ensimmäinen päivä, kun ei ole kultu yhtään venäjää. Kuultiin kyllä englantia, saksaa ja ruotsia. Pääsin oikein sanomaan, että "min sevenska är så dålig". Oliko se edes oikein, mutta vaihdoin kyllä heti englantiin. Loppui sanat heti aloituksessa.

Tänään nähtiin ensimmäisen kerran pilviäkin. Aamulla pilveili, mutta kymmenestä eteenpäin paistoi kirkkaalta taivaalta. Pari päivää puhaltanut kova tuuli on laantunut ja meressä pystyi hyvin uimaan. Ranta on uimisen kannalta täydellinen. Ilma n. 30 eikä merivesi taida siitä paljoa jäädä. Viilentää kuitenkin.

Vaikka tämä on bambumaja, niin huolestuneille tiedoksi, että täällä on kyllä western toilet ja suihku. Sängyn ympärillä on moskiittoverkko, eikä ikkunoita ole. Mutta voihan sitä aina pitää ovea auki, että valoa tulee. ja onhan täällä tietysti ihan sähkövalotkin. Mikä ihmeellisintä: täällä on paras nettiyhteys mitä missään (ainakin tällä hetkellä). Huominen vietetään vielä täällä ja lauantaina suuntana Delhi. Ajantaju on täällä kadonnut, ainoastaan nämä siirtymiset pitävät jotain tietoisuutta yllä. Koti-ikävä ei ole vielä vaivannut, mutta Nuppua on ikävä <3

Linja-autossa ompi tunnelmaa :)

 Eilen illalla syötiin Kebabs & Curryes ravintolassa ja tavattiin myös Outi ja Alan - kiitos mukavasta seurasta kaikille. Varmistin, että onhan ruoka "not spicy" mikä siis tarkoittaa suomalaiseen makuun normaalia tulisuutta. Tarjoilija vakuutti, että NO spicy. Jostain syystä alahuulesta lähti kuitenkin tunto kastiketta lusikoidessa ja nenä vuoti. Söin silti.

Aamulla hypättiin henkilökohtaisten oppaidemme Annikan ja Kimmon kanssa paikallisbussiin, jolla matkustimme Mapusan markkinoille. Bussimatka oli todellinen elämys, tahtoo uudestaan!!! Matka maksoi kahdelta n. alle 40 senttiä. Rahastaja oli tietenkin erikseen ja toimi myös sisäänheittäjänä. Auto oli peltiä ulkoa ja peltiä sisältä sekä putki-tekonahkapenkit. Muitta pysäkkejä ei ollut paitsi päätepysäkit, mutta matkan varrelta tuli väkeä milloin mistäkin. Jos autoon tuli äiti lapsineen joku mies nousi heti antamaan paikkansa ja ellei heti huomannut, niin rahastaja näytti käsimerkein, että ylös siitä!

Parasta oli kuitenkin musiikki. Heti bussin liikahdettua laitettiin poppikoneet soimaan ja paikallinen menonisiikki täysille. Siis todellakin täysille. Täällähän on vain ON ja OFF. Tämä oli todellakin ON. Aivan mahtava tunnelma. Suosittelen ehdottomasti, vaikka taidan nyt suositella vähän kaikkea.

Mapusan markkinoilla käyvät paikallisetkin ostoksilla ja hinnat ja osin tavarat ovat sen mukaan. Ostin hiusrenksun, että saan ponnarin (n. 1,5 cm). Oli kyllä pakko ottaa 10, kun vähempää ei myyty. Maksoin 12 senttiä. Käytiin myös A&K:n suosikkibaarissa ottamassa paikallisten kanssa olut ja fantat.

Mapusasta otettiin taksi ja ajettiin Anjunan hippimarkkinoille, jossa Petri aloitti shoppailun. Osti housut ja mainos t-paidan (Kingfisher). Enemmänkin olisi ostanut, mutta kuulemma rajoitin. Ruokaa jouduimme odottamaan tunnin, vaikka ravintolassa ei ollut kuin muutama pöytä, muutama asiakas ja keittiössä kuitenkin neljä kokkia. Mutta hyvää oli, kannatti odottaa.

Tänään on viimeinen iltamme Calangutessa ja viimeinen yhteinen Annikan ja Kimmon kanssa. Vähän on jo haikeutta ilmassa. Huomenna taksi tulee (tai ainakin pitäisi tulla) 8.30 ja lähdemme Cavelossimiin Mobor beachille bambumajaan kahdeksi yöksi. Sielläkin pitäisi olla netti, on tämä ihmeellistä. 1996 rantashackien suurin valtti oli western toilet (eli posliinipytty kaivettuna hiekkaan), nyt se on free WI-FI? Mitähän se kertoo tästä ajasta? Ja meistä?

Houseboat - total relaxation

 Eilen aamulla ehdimme muutamaksi tunniksi rannalle ennen kuin John's boat toursin kyyti haki meidät vuorokauden kestävälle retkelle Chapora-joelle. Hikisen autokyydin jälkeen meitä odotti ihana näky: asuntolaiva vain meille neljälle! Kapteeni Victor otti meidät vastaan ja laivalla oli lisäksi kaksi apupoikaa, jotka toimittivat mm. kokin, juomatarjoilija, siivoojan, pikkuveneenkuljettajan ja kävelyoppaan virkoja. Heti alkuun kävi selväksi, että suomalaiset ovat erittäin toivottuja asiakkaita. Itänaapurin edustajat eivät niinkään. Heille vapaa baari on kuulemma liikaa.

Heti alkuun drinkki käteen ja yläterassille ihailemaan jokimaisemaa. Aurinko paistoi ja rentoutuminen oli täydellistä. Auringolaskiessa jäimme ankkuriin keskelle jokea ja kokki laittoi meille päivällisen: katkarapuja, mustekalarenkaita, kalaa, riisiä, kasvisruokia ja tietysti Kingfisher-olutta. Muutenkin kysymys "Anything to drink?" toistui usein. Ja tilattiinhan me.

Päivällisen jälkeen miehet saivat kokeilla kalastusta pohjaongella. 44 vuoden tauon jälkeen Kimmo sai kalan!!!! Pienen kissakalan. Nyt ei voi valehdella kokoa, kun tuli otettua tuo kuvakin. Ja vielä myöhemmin toisen. Tai epäilimme, että se oli sama kuin se ensimmäinen, joka päästettiin kasvamaan. Miehistö kutsuttiin apuun kalan irrottamisessa. Petrillä ei kalaonnea ollut eli rautupilkille pitää siis lähteä Suomen päässä.

Yö nukuttiin pienenpienessä hytissä, johon mahtui sänky ja perällä oli pikkuinen vessa suihkuineen. Emme Annikan kanssa halunneet tietää mihin jätökset vessasta päätyivät. Uskoin että imuauto vie ne pois säiliössään. Ikkunaa hytissä ei ollut. Tai siis oli iso ikkuna-aukko, mutta ei siis mitään lasia, ainostaan verhot. Kaikki ääänet kukkojen kiekuminen, lintujen laulu ja junan pilli kuuluivat hyttiin. Yöllä oli yllättävän viileää ja Annika ja Kimmo palelivat omassa hytissään, mutta me kyllä tarjettiin. Lämpimämpää ehdottomasti kuin Delhin hotellissa.

Aamulla pääsimme apupoikien johdattamana kävelylle pieneen saareen, jossa oli kymmenkunta ihanan värikästä taloa, yksi laatoilla päällystetty tie saaren päästä päähän ja kävelysilta mantereelle. Tai ilmeisesti sillalla ajoivat myös mopot ja pikkuautot (mopoauton kokoiset), koska niitä oli joka talon pihassa. Kävelyn jälkeen meitä odotti aamupala, sitten taas auringonottoa ja retken loppuun vielä lounas. Todella ihana retki, yksi reissun kohokohdista. Voin suositella.

Markkinahumua ja rantaelämää

 Eilen illalla otettiin taksi ja lähdettiin kauheassa ruuhkassa satojen muiden kanssa kohti Bagaa ja iltamarkkinoita. Meidät on siis vallannut ostovillitys! Ensin kuitenkin syötiin markkinoilla mereneläviä, naan-leipää ja vohveleita suklaakastikkeessa. Ja sitten alkoi shoppailu. Ostin itselleni rantarätin (mekon) hintaan 250 INR eli n. 3€. Alkuperäinen pyynti oli 750. Muuta ei sitten ostettukaan, mutta valokuvia otin kyllä. Tarjolla oli vaatteita, mausteita, koruja, huiveja... Ihan AITOJA Desigualin vaatteitakin olisi saanut pilkkahintaan. Me ei kuitenkaan koskaan osteta mitään feikkiä, koska Nuppu on kieltänyt loukkaamasta kenenkään tekijänoikeuksia. Mieluummin siis ostetaan aitoja rättejä.

Annikan ja Kimmon jatkaessa shoppailua menimme Petrin kanssa muistelemaan vuotta 1996 sen reissun hotelliimme Marina Douradaan, joka oli markkinapaikan vieressä. Paljon oli muuttunut, rakennettu tuplasti lisää. Katselimme hetken "omaa" parvekettamme ja muistelimme rappukäytävässä ollutta sähkökaapin paloa ja tunsinme melkein vieläkin kaapelinkäryn nenässämme, kun se mustana tunki oven ali huoneeseen. Ja sen suomalaismiehen, joka ilkialastomana kiipesi terassikaiteen yli suljettuun uima-altaaseen ja sai heti vartijan peräänsä. Mukavia muistoja.

Aamulla olimme taas rannalla yhdeksältä. Nyt kävelimme rantaa toiseen suuntaan eli Candolimiin yhteensä kahden tunnin lenkki. Ranta on kävelty siis päästä päähän. Täytyy varoa, ettei mene vaan ylikunnon puolelle. Shackilla tapasimme taas matkaseuramme ja päivä meni tuttuun tapaan: aurinkoa varjon alla ja täydellistä rentoutumista. Ainoa ero oli, että tänään ei tahtonut millään päästä uimaan. Yritin kolme kertaa ja kerran onnistuin. Muuten virtaus vei jalat alta ja pyörin rantavedessä uikkarit täynnä hiekkaa. Petrin onnistumisprosentti oli parempi eli 100.

Ruoka täällä on poikkeuksetta hyvää. Paljon on syöty paikallista ruokaa, paria club sandwichiä lukuunottamatta, eikä ole edes kaivattu pihviä. Mereneläviäkin on syöty päivittäin, Petrin herkkua etenkin. Ne ovat hinnaltaan kalliimmasta päästä, mutta halpoja suomen mittapuun mukaan. Paikallisen kana- tai paneer (juusto) annoksen saa reilulla 2€:lla. Kuvassa Petri juo uutta lempijuomaansa banaanilassia.

Huomenna tulee pieni tauko päivityksiin, koska lähdemme vuorokauden kestävälle asuntoveneretkelle. Veneessä on vain 2 hyttiä eli matkustajina Annika, Kimmo ja me. Ja tottakai kapteeni, kokki ja muut palvelijat :) Esimakua löytyy, kun googlettaa John's boat tours ja houseboat.

PS. Tämä päivitys on tehty kolme kertaa eli osoitan uskomatonta sikeyttä näin lomalla. Kaksi ensimmäistä meni bittiavaruuteen tai jonnekin sinne pilveen (?), kun nettiyhteys ei toiminut. Nyt löydettiin kerrankin baari, jossa yhteys toimii ja on NOPEA. Baarin nimi on Clare's Holiday streetillä Calangutessa. Mainos, mainos!!! Kahvikin on hyvää.

Ja mitä tapahtui Calanguten rannalla auringonlaskun jälkeen?

Eilen illalla valitsimme ruokapaikaksi Souza Lobon, joka on kai vanhimpia (ellei vanhin) ravintola pohjois-Goassa. Paikalla on meille erityinen merkitys, koska sen edustalla Calanguten rannalla Petri kosi Piaansa marraskuussa 1996. Nyt otettiin uusiksi polvistumisineen kaikkinneen ja ihan todistajien läsnäollessa. Tiedoksi että nytkin vastasin myöntävästi. Vähän piti kyllä miettiä ensin :) Oli se vaan niin romanttista <3

Jos tarkkaan katsoo kuvaa, niin huomaa että olen vihdoin aloittanut shoppailun (etekin Miss Baglesille tiedoksi). Eilen aamulla ostin jo kassin (kuvassa) 100 rupialla eli reilulla eurolla! Lisäksi nilkkakorun (kuvassa) ja Petri vyön. Ei olla koskaan varmaan näin paljon ostettu. On mennyt jo 5€!!!

Illalla kun tulimme hotellille, ei huoneen ovi auennutkaan. Lukko piti hirveää piipitystä, mutta mitän ei tapahtunut. Menin respaan valituskierrokselle ja avasivat oven perinteisellä avaimella. Sanoivat, että aamulla korjataan. Kysyin, että ettekö tee mitään tuolle piippaukselle, johon mies vastasi: että haittaako se??? Siis haittaako nukkumista, jos esim. palohälytin piippaa koko yön :). No, saivat sen hiljennettyä.

Aamulla olimme rannalla jo ennen yhdeksää. Kävelimme rantaa pitkin ensimmäisen Goan reissumme kohteeseen eli Bagaan. Ja takaisin. Melkein kaksi tuntia meni ja monta kilometriä. Rantahiekka on niin kovaa, että siinä on helppo kävellä. Aamulla ei ole edes liian kuuma. Matkalla kalastajat perheineen selvittelivät verkkojaan saaliina kaloja ja rapuja.

Shackilla tapasimme taas Annikan ja Kimmon ja päivä jatkuin uimisella, syömisellä ja vähän juomisella. Kingfisheriä riittää nyt jo pieni pullo, ei määräänsä enempää. Aurinko otettiin aamulla, joten loppupäivä oltiin varjon alla. Tuntui siinäkin rusketusta saavan, vaikka suojakerroin on viel 50. Petrillä 25.

Nyt etsittiin taas uusi paikka, jossa olisi ilmainen netti, mutta todella hidas yhteys täälläkin. Huomenna taas sitten uusi paikka, mutta ennen sitä illalla vielä markkinoille.

Ihania jälleennäkemisiä ja surkeita nettiyhteyksiä

 Kyllä jokaisessa matkablogissa pitää yksi bikinikuva olla :) Sori vaan Nuppu, tiedän että ei olisi pitäny....

Eilen vaihdettiin maisemaan täydellisestä hiljaisuudesta aikamoiseen kuhinaan eli Calanguteen. Aamulla ehdittiin nauttia vielä Betalbatimin rauhasta, kun olimme rannalla jo ennen yhdeksää. Taas 1,5 tunnin kävely rannalla ennen kuuminta aikaa ja päätteeksi uimaan. Anri's placen ihania mustekalarenkaita lähijäisiksi ja villalle odottelemaan taksia. Taksi tuli puoli tuntia myöhässä ja Petrin lomahermot jo kiristyi... Mutta kyllä se omistaja taksin maksoi kuten lupasi ja selitteli ja selitteli... Pelkää että kommentoin triadvisoriin ja menee bisnekset mönkään.

Reilun tunnin taksimatkan jälkeen oltiin Calangutessa Ocean Palms hotellissa. Kiva, siisti hotelli 10 minuuttia rannasta. Taas olisi omat huoneet ja parvekkeet, mutta vessoja vain yksi. Suurin puute on, että wifi on... PASKA. Yhteys (jos sitä on) kestää maksimissaan minuutin. Hieman haasteellista firman juttujen kannalta tai blogipäivityksen.

Ensimmäisen kerran tällä reissulla purettiin tavaroita kaappiin, ei ihan kaikkia tietenkään. Lähdettiin rannalle kävelemään ja ihmettelemään, kuinka on Goa muuttunut viime sitten 1996 tai 2005. Lisää kaikkea! Ehkä liikaakin meidän makuun. Illalla käveltiin parin kilometriä suuntaansa Candolimiin maksamaan John's boat torsin toimistoon tuleva houseboat retki. Kuka sitä nyt taksiin tuhlaisi, kun on jalat. Syötiin samalla Nupun suosikkiravintolassa Infernossa.

Aamuksi oli tehty treffit rannalle ystäviemme Annikan ja Kimmon kanssa, jotka tulivat edellisenä iltana Goaan. Juuri kun sanoin Petrille, että koskahan Annika laittaa viestiä niin - siinä se pariskunta käveli vastaan rannalla. Ihana jälleennäkeminen, halaamisesta ei tahtonut tulla loppua. Vaihdettiin kuulumiset ja päivä meni meressä uiden, aurinkoa ottaen ja syöden Aghie's cafe shackissa. Ihanaa <3

Nyt etsittiin baari, jossa wifi toimii (????) ja gintonicien voimalla päivitetään blogia. Illalla syömään A&K kanssa ja ehkä voitte lukea myöhemmin mitä muuta tapahtui :)

Delfiinejä ja ihana aurinko

Huutooni vastattiin ja aamulla se sitten saapui: MIESkokki. Ikää 60+ ja reilusti myöhässä, mutta vallan mukava. Rannalla oltiin jo ennen yhdeksää ja tehtiin 1,5 tunnin kävelylenkki. Matkalla oltiin myös Avara luonto-elokuvassa, kun delfiiniparvi tuli kisailemaan aivan rantaveteen.

Siinä se päivä meni: rannalla, shackissa syömässä, villassa kuumin aika ja taas rannalla. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Rentoutumisen maksimointia.

Täällä Betalbatimissa tuntuu olevan eniten englantilaisia ja paljon koko talven täällä viettäviä. Venäläisiäkin on, mutta suomea kuultiin viimeksi lentoasemalla. Venäläisten valokuvaamista on hauska seurata. En ikipäivänä pystyisi niin akrobaattisiin asentoihin ja hienoihin poseerauksiin. Aiheena oli nainen & vene.

Illalla menimme ranta shackiimme syömään. Olimme ainoat asiakkaat, ääninä meren pauhu ja kaskaiden siritys. Ei yhtään Lady in rediä eikä Hotel Californiaa. Ruokakin oli hyvää. Ihanaa <3 Viimeinen iltamme Betalbatimissa ja huomenna kohti Calangutea.

Tänään ei tehty mitään tai ihan vähän muutettiin

Aamulla kokki tuli sovittuun aikaan klo 8 laittamaan aamupalaa: munakkaat, paahtoleipää, teetä ja mehua. Jos toivoa saa, niin huomenna muuten sama mutta mieskokki vois olla kiva yllätys. Parin puhelisoiton jälkeen tuli itse johtaja tekemään muuttomme villaan. Petrillä jo hermo vähän kiristyi, mutta kyllä villa kaiken korjasi! Kuvasta näkee villaa ulkoapäin, 6 kaksikerroksista asuntoa vierekkäin. Tässäkin on molemmille vessat, mutta ainoastaan yksi makkari, keittiö ja parveke. Kirjoittelen tätä parhaillaan parvekkeella. Kello on 23.10 ja lämpöä reilusti 20, ihan topilla pärjää.

Pikamuuton jälkeen suuntasimme rannalle, jonne on matkaa n. 500 metriä. Heitimme pyyhkeet shackin rantatuoleille ja lähdimme aamukävelylle rantaa pitkin Colvaan saakka. Tämä paikka on Betalbatim ja ranta Sunset beach. Ihanan rauhallinen ranta, koko päivänä ei kukaan kaupannut yhtään mitään!

Rannalla on vain yks pieni shack, Anri's place. Ruoka on siellä hyvää ja halpaa, tosin palvelu ei ole maailman nopeinta, mutta mihinkäs sitä lomalla olisi kiire. Nyt kun muuttaankin päästiin. Käytiin välillä villassa päiväunilla. Tai siis Petri nukkui ja mä lueskelin uima-altaalla VARJOSSA, tämä etenkin äidille tiedoksi. Lämmintä ehkä 35 päivällä, joten en edes minä jaksanut koko aikaa siinä paahteessa. Ja pitää nahkaakin varoa, vaikka on 50 suojakerroin. Iltapäivällä käveltiin vielä uudelleen rantaan (ja rannalla) ja oltiin auringonlaskuun saakka eli puoli seitsemään. Olihan se Sunset beach.

Illan ruokapaikaksi valisin kehutun Martins cornerin. Todella iso paikka, musikki ihan sikalujalla ja laulaja lauloi kaikki kliseiset kasaribiisit. Oli Nuppu onni, että et ollut kuulemassa :) Laskuun tarjoilija lisäsi vielä yhdet simpukat ja vähän juomia... Valitin (tietysti) ja tarjoilija ei pahoitellut mitenkään (sääntö numero 1), otti laskun ja toi pitkän ajan päästä uuden. Maksoin ihan testimielessä isommalla setelillä ja vaihtorahaa täytyikin sitten odotella ja odotella. Ajatteliko että annetaan melkein 50% tippiä? Ruoka oli onneksi hyvää, mutta ei meidän paikka. Huomenna siellä olisi karaokea, mutta koska tuskin niilläkään on Juicen 3.30 tai Anneli Saariston Appelsiinipuita aavikkoon eikä Kirsi&Katja ole täällä, niin jätän väliin.

Yleisesti ottaen täällä ihmiset on ystävällisiä ja palvelu hyvää. Etenkin pienemmissä paikoissa. Jonottaa täällä ei osata, vaan täytyy olla nopea, että pääsee esimerkiksi vessaan ravintolassa. Vaikka melkein jo kahvassa kiinni roikut, niin kuinka ollakaan joku ilmestyy tyhjästä ja menee ohi. Samointuolla ravintolassa: kaikki me turistit odotettiin kiltisti pöytiin ohjausta, mutt paikalliset tulee takavasemmalta ja pyyhkäisevät suoraan pöytään. Joka kerta ihmetyttää ja naurattaa.

Laskin muuten tänään, että tämän reissun aikana ollaan kaikenkaikkiaan 11 eri paikassa yöpymässä. Varsinainen kiertomatka :)

Moottoririkkoja ja tuplabuukkauksia

Pari päivää vierähti edellisestä päivityksestä, joten vähän ajassa taaksepäin.

Viimeisenä Jaipurin iltana lähdettiin Hannelen ja Markun kanssa metsästämään ruokapaikkoja, vaikka kenelläkään ei ollut mitään tietoa lähiympärisön tarjonnasta. Mutta kuinka ollakaan, löysimme ihanan ravintolan, jossa ruokailimme ulkona puutarhassa. Ruokakin oli reissun parasta ja hinta kohtuullinen: alkuruuat, pääruuat, naan-leipää ja 3 Kingfisheriä n.26€. Seura oli yhtä hyvää kuin ruoka :)

Sunnuntaina oli taas aikainen herätys ja suuntana kolmion alkupiste Delhi. Meitä ei kiertomatkan aikaiset herätykset haitanneet. Itse oli tapani mukaan hereillä jo... hyvissä ajoin. Matka Delhiin kesti viitisen tuntia ja siihen Delhin superruuhkat päälle, joten näimme vain Mahatma Gandhin kuolinpaikan, Intian portin ja hallintorakennuksia pääkadulla. Jossain välissä kuski tankkasi reilut 400 litraa polttoainetta tankkiin (tai siis joku, koska täällä kuski ainoastaan ajaa) ja hetken päästä bussin moottori alkoi pitää hirveätä kolinaa ja joku hälytyssummeri alkoi soimaan. JEE!!! Ei ole todellakaan eka kerta, kun meidän alta bussi hajoo. Petri epäoli, että tankkas väärää ainetta.

Ja auto oli siis todellakin rikki. Uusi auto soitettiin paikalle, tavarat kyytiin ja matka jatkui kohti hotellia. Kuuden maissa saavuttiin Crowne Plaza Gurgaoon. Hotelli oli tasoltaan reissun paras, kylpyhuoneen lasiseinän läpi olisi voinut katsella ammeesta telkaaria, buffet-pöytä notkui herkkuja, jälkiruokiakin oli toistakymmentä erilaista. Söin niin, että aamullakaan ei ollut nälkä. Omaan makuuni tuo hotelli oli vähän turhankin hieno ja helkilökunnalla "pokkuroimisen" meininki. Viihdyn paremmin niissä läävissä... Eroa siis Cheekistä tässäkin suhteessa!

Tänä aamuna sitten reissasimme muun porukan mukana Delhin kansainväliselle lentoasemalle, sanoimme heipat huipulle porukalle ja menimme shuttlebussilla kotimaan terminaaliin. Jotain boarding passia ne shuttlebussiin olisivat tarvinneet, mutta esitin tyhmää ja pääsimme kyytiin. Tuli sitten kokeiltua paikallista halpalentoyhtiötä Spicejettiä ja sehän toimi kun junan vessa. Ei ruuhkia, hyvät ohjeet, ihan siisti kone ja hyvä ruoka. Intialaiset on aika "elävää" matkaseuraa: juttelevat isoon ääneen, seisoskelevat käytävillä seuraa pitämässä ja kun kone laskeutuu, ovat kaikki jo klimpissä koneen käytävällä vaikka turvavyön merkkivalo palaa.

Goassa vastassa oli ihan lämpö = 32 astetta. Prepaid taksi Betalbatimiin Sun set beach- rannalle maksoi 500 INR. Kuski soitti ajo-ohjeita A's beach resortin omistajalta ja siinä vaiheessa selvisi, että omistaja oli tuplabuukannut villamme, jossa piti olla 3 yötä. Tuhansien selitysten saattelemana majoitti meidät nyt ensimmäiseksi yöksi uudempaan huoneistohotelliinsa. Ekan kerran kunnolla hermostuin eikä Petrikään ihan superonnellinen tästä käänteestä ollut. Sanoin miehelle, että varasin villan, maksoin sen ja menen sinne viimeistään aamulla. Lisäksi saavat maksaa taksimme Calanguteen torstaina. PISTE. Yritti ensin sanoa, että Calanguteen on pitkä matka ja taksi on kallis, mutta taisi jo pelätä huonoja tripadvisor-arvosteluja (ja minua) sen verran että suostui.

Periatteessa tämä on ihan hyvä kämppä tämäkin. On molemille ihan omat makuuhuoneet, vessat ja parvekkeet :) Keittiöitä on vain yksi. Mutta ne villat on niin kauniita, luontoa ympärillä ja lähempänä rantaa. Käveltiin siitä tänään ohi. Laitan kuvia huomenna.

No, saatiin sitten tämä huone (huoneisto) ja päästiin upealle rauhalliselle hiekkarannalle. Kävin jo uimassakin (siis minä!!!), vesi oli aika lämmintä. Petrin mielestä 30. Käveltiin rannalla ja sitten vielä kylällä, jonne matkaa vajaa kilometri. Kaupasta löytyi reissun halvin rommipullo eli 750ml rommia alle 2€! Illalla käytiin vielä syömässä New Town nimisessä ravintolassa. Kingfisher olut 650ml n.  euron. Tässä nämä tämän blogin pakolliset alkoholin hintapäivitykset :) Petri söi tiikerirapuja ja minä katkarapu-riisihässäkän. Petrin ruoka makso melkein 10 kertaa sen mitä mun. Hyvää oli kyllä, molemmat.

Nyt pää tyynyyn ja odottaa aamulla tapahtuvaa muuttoa. Kirjoitusvirheitä voi olla rutkasti, mutta nyt ei jaksa tarkistaa.

Palatsissa

 Tänään tehtiin matka Samodeen n. 50 km päähän Jaipurista. Samodessa oli jälleen yksi maharadjan linnoitukseksi rakennettu palatsi. Samoden palatsi oli rakennettu alunperin 1500-luvulla linnoitukseksi ja muutettu luksuspalatsiksi 1800-luvulla. Palatsi toimi nyt hotellina ja melko hulppealta vaikutti. Näytti saaneen tripadvisorissakin lähes täydet pisteet. Palatsissa oli upeat peili-, maalaus ja keramiikkakoristeet ja tunnelmalliset sisäpihat ja puutarhat.

Jostain syystä Temamatkat eivät majoittaneet meitä sinne, mutta saimme onneksi erittäin hyvän lounaan. Nautaahan ei täällä ole tarjolla, koska hindut ei syö lehmiä ja sikaa ei ole, koska muslimit ei syö sikaa. Kanaa on joka muodossa ja lammasta sekä todella hyviä kasvisruokia. Vähän toista luokkaa maultaan kuin se mitä tein, kun vietimme Nupun innoittamana lihatonta lokakuuta :)

Palatsikierroksen jälkeen lähdimme kylille kävelemään ja siellä näki todella taas kaikkea metalliverstaasta partureihin ja kenkäkaupoista kioskeihin. Seassa perheet, lehmät ja siat. Lapset asettuivat mielellään kuvattaviksi ja poseerasivat asennossa jos toisessa. Yläkuvassa vähän maltillisempi malli, mutta erilaiset taisteluasennot oli täälläkin poikien huudossa. Olisi pitänyt muistaa ottaa kyniä mukaan, koska lapset kyselivät koko ajan "pen? pen?". Eikä yhtään kynää tullut mukaan.

Samodesta palasimme takaisin Jaipuriin, katsastimme Tuulten temppelin ja pari muuta temppeliä ennen paluuta hotellille. Täällä on kuin olisi elokuvissa 24/7. Nähtävää ja kuvattavaa on niin paljon, että hengästyttää.

Illalla aiomme suunnistaa summamutikassa jonnekin lähistölle syömään Hannelen ja Markun kanssa, jotka ovat uusia reissututtavuuksia ja rennon huumorintajuista seuraaa. Porukka on muutenkin mukavaa. Minibaarissa on paikallista cocista kylmenemässä ja Petrin ostama Old Monk rommipullo odottaa etkoja. Litra rommia maksoi 380 INR eli alle 5€. Toiseksi viimeinen ilta tällä kiertomatkalla. Huomenna vielä takaisin Delhiin ja maanantai aamuna Goaan. Täälläkin on kyllä ilma lämmennyt ja päivällä reilusti yli 20, mutta Goassa sitten reilusti yli 30.

Norsulla ratsastusta ja melkein shoppailua

Sen verran eiliseen korjausta, että vaikka oli "dry day", niin se ei koskenut turisteja. Ainakaan meitä. Oppaamme saivat järjestettyä Kingfisherit passikopioita vastaan. Kiitokset! Ja tietty rahaa vastaan - kallein olut tällä reissulla, mutta niin hyvältä maistui.

Auringon nousun aikaan bussiin ja kohti Amberin linnaa, maharadzojen upeaa kallion päällä, järven rannalla seisovaa linnoitusta. Oli rakennettu 1000 jotain ja "hylätty" 1727, kun valmistui uusi palatsi Jaipuriin. Linnassa oli useita pihoja, saleja, asumuksia ja upeita koristeluja hopeasta ja peileistä. Nähtävää ja ihmeteltävää riitti pariksi tunniksi.
Linnaan menimme tietysti samalla lailla kuin maharadzat aikoinaan eli norsun selässä ratsastaen. Tällä kertaa pysyttiin kyydissäkin molemmat. Jeepillä tultiin sitten takaisin.

Linnoituksen jälkeen kävimme katsomassa kuinka tehdään mattoja ja hiotaan jalokiviä. Nuukuus meni kukkaroon, eikä mitään tarttunut mukaan. Lounaalle menimme The Raj Palace hotelliin, entiseen maharadzan palatsiin. Nuppu olisi tykännyt, oli toista kuin "äitin tyypilliset läävähotellit". Lopuksi vielä bussi vei meidät ostoksille basaariin. Ajattelin kyllä hetken, että ostaisin jotain, koska olihan siellä vaikka mitä: koruja, huiveja, vaatteita, kenkiä, mausteita, tyynynpäällisiä... Mutta lähdimme kuitenkin harhailemaan sivukujille paikallisten joukkoon. Oli miehiä polkemassa vanhaa singeriä ja ompelemassa vaatteita, useita partureita (= tuoli, peili ja sakset), vuohia villapaita päällä kun on niin kylmä (+23), lehmiä ja niiden jätöksiä. Jalkoihin piti katsoa koko ajan. Ostettiin sitten pari pulloa Pepsiä ja turistiripulin varalta Ciproxinia apteekista.10 tablettia maksoi n. 1,50€.

Illalla vielä yllättävän hyvästä hotellin buffasta maha täyteen ruokaa ja pienet jatkot omassa huoneessa hyvässä porukassa. Hotellissa olisi ollut joku discokin, jonne pääsee "for couples only". Mielenkiintoista.. Ei kuitenkaan niin mielenkiintoista, että oltais menty. Kuvia olis laittaa vaikka kuinka, mutta kun tää mylly ei suostu toimimaan, niin ei sitten.

Incredible India

 Aamu alkoi bussimatkalla Jaipuriin. Täällä ei pitkätkään bussimatkat haittaa, kun on niin paljon näkemistä. Nytkin kolme tuntia oli ohi yhdessä hujauksessa. Matkalla näki bussin ikkunasta sitä oikeata Intiaa, kun bussi ajoi kymmenien kylien läpi. Ihmiset peseytyivät kadun vieressä hanasta tulevassa pienenpienessä vesivirrassa, possut ja lehmät tonkivat samaa pihaa, naiset keittivät ruokaa ja pesivät pyykkiä. Miehet istuivat nuotion ääressä ja joivat teetä. Kamelit kuljettivat kärryissä kaikkea mahdollista. Traktorit ja kuorma-autot oli koristeltu lipuin, kukin ja kankain ja musiikkilaitteista ainkin ääntä lähti.

Naiset kulkevat täällä kirkkaan oransseissa, punaisissa, vihreissä tai liiloissa kauniisti koristelluissa puvuissa. Delhissä nähtiin nuorilla länsimaista tyyliä farkkuineen, mutta ei enää täällä Agran ja Jaipurin seudulla.

 Hotellimme Jaipurissa, vaaleanpunaisessa kaupungissa on Country Inn Suites. Ensimmäinen hotelli, missä ei ole huoneessa kylmä! Tosin ilmastoinnin sammutimme heti kättelyssä. Huoneesta on näkymät metron rakennustyömaalle (onneksi 7. Kerros) ja autot tööttäävät taukoamatta. Hyvä hotelli, siis ihan oikeesti. Täällä menee seuraavat 3 yötä.

Kävimme bussiajelulla keskustassa. Pari kilometrin matkasn menee puoli tuntia vähintään. Tutustuimme myös maharadza kaupunkipalatsiin, jossa asuu nykyinen Jaipurin maharadza, 16-vuotias. Ei kyllä nähty, kun oli kuulemma koulussa. Päivän jännittävin osuus oli riksa-ajelu Jaipurin ruuhkaisilla teillä. Hypättiin Petrin kanssa riksaan ja turbaanipäinen mies polki pyörää kuin vimmattu. Polki sitten niin vauhdilla, että täräytti edessä olevan tuktukin perään! Petri putosi kyydistä, mutta ei onneksi loukannut itseään nopeiden refleksien ansioista. Itse en ehtinyt pelästyä kuin sitä, että ei kai kamera pudonnut. Ei onneksi. Ajelu jatkui sitten vähän paremmissa merkeissä, mutta tippiä annoimme kyllä
ihan vaan minimin eli 100 rupiaa, hieman reilun euron.

Hinnoista sen verran, että söimme tänään lounaaksi paikallista kotijuustoa (paneer) tomaattikastikkeessa, valkosipuli ja voi naan-leivät ja pullon vettä, niin hintaa tuli 500 INR eli n. 6 euroa. Täällä on  TAAS joku "dry day" eikä olutta saa mistään. Hotellin minibaatistakin on pullot viety pois!!! On kuulemma Gandhin kuolinpäivä. Koitetaan kestää.

Blogiteksti ei suostunut illalla lähtemään, joten uusi yritys nyt aamulla eli tämä siis keskiviikkona 29.1:


 Aamuvarhain suunnattiin Ranthamboren luonnonsuojelualueelle. Opas antoi ohjeeksi pukea päälle kaikki mahdollinen, koska avoimessa lava-autossa oli jäätävän kylmä. Lämmintä korkeintaan 10 astetta. Tein työtä käskettyä ja puin mm. topin, tpaidan, villatakin, tuulitakin ja kevyttoppatakin. Lisäksi saatiin fleecepeitot. Eikä kyllä yhtään ollu liikaa. Hanskat olisi saanu vielä olla.

Safariajo kesti kolmisen tuntia ja nähtiin antilooppeja, kauriita, villisikoja, apinoita, lintuja, krokotiileja ym, MUTTA ei yhtään tiikeriä. Tiikereitä asuu tuolla alueella reilut 40. Mutta nou hätä, iltapäivällä oli tulossa vielä toinen safari. Safareiden välillä oli ensimmäisen kerran aikaa mennä altaalle ottamaan aurinkoa. Ja ehkä        ensimmäisen kerran oli riittävän lämmintä, suoraan sanoen kuumaa. Petri ui pariin kertaan altaassa ja minäkin sentään pulahdin, vaikka vesi oli jääkylmää (siis n. 20). Saatiin jo rusketuspohjia :)

Iltapäiväsafarille lähdettiin innolla, kyllä se tiikeri nyt nähdään. Nähtiin tällä kertaa jo jäljet ja kuultiin apinoiden varotushuudot, mutta tiikeri pysyi piilossa. No, ei tämä reissua pilaa vaan huomenna uusin innoin kohti Jaipuria. Ainoa mitä päähän ottaa, on tämä iPad. Miten herrajjestas tää heittelee kuvat mihin sattuu, eikä anna kirjottaa tai sitten antaa tai sitten ei. Kuussakin on käyty 60-luvulla... Kotoakin kyselin vähän kuulumisia ja iso kiitos Ninalle, joka sujuvasti "esitti äitiä" ja hoiti Nupun lukiotutustumisen seä tietty mummille & vaarille huolenpidosta.

Taj Mahal - oli se vaan niin kaunis...

 Sen verran vielä eiliseen iltaan, että lähdettiin illallisen jälkeen vielä tuktukilla kylille katsomaan hääkulkuetta. Häät ovat Intiassa iso juttu. Niitä vietetään neljä päivää ja vieraita "normihäissä" on 1500, isoissa 10 000. Morsiamesta maksetaan myötäjäiset ( miksei yhtähyvin sulhasesta?) ja häävieraille annetaan lahjat. Opas-Outin mukaan eräissä häissä lähimmät saivat urheiluauton! Kulkue oli elämys! Siinä marssi ehkä 100 miestä, naista ja lasta. Sulhanen ratsasti upeasti puettuna rinnallaan poikalapsia (siis kuvassa).

Kulkueessa tanssittiin, laulettiin ja soitettiin, älämölö oli melkoinen. Kulkueen reunoilla kuljetettiin valtavia värillisiä lamppuja, agregaatti oli kulkueen edessä ja perässä, johto kulki lampusta lamppuun. Voi kun tähän ei saa ääntä :)

Nyt tiistai aamuna oli suuntana Taj Mahal. Vaikka monta kuvaa olen siitä nähnyt, niin kyllä se yllätti kauneudellaan. Aamuauringossa kupoli hohti valkoisena ja kamera lauloi. Istuttiin tietysti "Diana-penkille" kuvattavaksi. Oikein ei pysty mitään kertomaan, ei vaan sanat riitä.

Taj Mahalin jälkeen tehtiin vierailu kiviupotustöitä tekevään firmaan. Siellä selvisi, että Tajn marmorissa on kristallia ja se on siksi niin kovaa, että mikään lika ei siihen tartu. Me kun jo ihmeteltiin, että miten se pestään. Kyllä sieltä kaupasta moni suomalainen osti sohvapöydän kansia, korurasioita, kynttilälyhtyjä ym. mutta me ei ostettu mitään - tietenkään. Alla vielä ihan itse puhelimella ottamani kuva Taj Mahalista - vähän oon ylpee siitä.

Loppupäivä ajettiin sitten kohti Ranthanboren luonnonsuojelualuetta, jossa odotellan aamun safaria. Tarkoituksena on nähdä TIIKERI! Täällä pari seuraavaa yötä.

PS. Kylmä on täälläkin hotellihuone, mutta onneks oli lämmitin kaapissa. Se hyrrää huoneen nurkassa.
PPS. Rommi on huomattavasti halvempaa kuin purkki Pringlesejä. Arvatkaa kumpaa ostettiin?

 

Bussissa istumista kohteena Agra

Pakko päivittää ilman kuvia, kun on vaan tämä yksi nettiyhteys iPadissa, enkä saa kuvia siirrettyä puhelimesta. Joku senkin takuulla osaisi.

Aamulla ylös 5.30, taksi alle ja lentoasemalle tapaamaan Temaopas Outia ja muuta suomalaisryhmää. Lämmintä ehkä 10 astetta ja sakea sumu, toppatakki oli paikallaan. Lentoasemalta lähdimme kohti hotelliaamupalaan Delhin Radisson Blu hotelliin. Matkan piti kestää 45 minuuttia ja tunnin ajon ja kuuden U-käännöksen jälkeen sanoin Petrille, että ihan kun ajettais ympyrää. Ja niinhän me ajettiin!!! Kuski oli kääntynyt väärästä risteyksestä ja yritti takaisin oikealle tielle. Matkaan meni kaikenkaikkiaan 1,5 tuntia.

Runsaan aamupalan jälkeen bussi lähti kohti Agraa hyvää moottoritietä, matkalla vain peltoa ja tiilitehtaita. Agrassa kierreltiin liikenneruuhkaa, että päästäisiin hotellille ja matkalla nähtiin ... kaikkea: neljä ihmistä mopon kyydissä, bussissa ehkä sata, koiria, lehmiä, apinoita, kerjäläisiä, pikkukauppoja, partureita, sähköjohtovirityksiä... Ihan katsoessa hengästy. Ei riitä sanat.

Kamat hotelliin, lounaalle ja samantien Agran linnoitukselle, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Linnoituksen punainen hiekkakivi näytti upealta laskevassa auringossa. Linnoituksesta näkyi huomisen päivän kohde eli Taj Mahal. Nyt ollaan takaisin hotellissa ja odotellaan yhteistä illallista. Voi olla että uni maittaa ruuan jälkeen pitkän päivän päätteeksi. Herätys aamulla 6.30.

Ja nyt jo ennakkoon huomista ajatellen (ettei taas unohdu): Hyvää nimipäivää Nuppu (Kallen päivä 28.1) <3

Kävelyä ja kauniita raunioita

Hyvin nukutun yön jälkeen herättiin katselemaan tasavallan päivän paraatia telkkarista. Paraati on Delhissä iso asia, kaikilla yleinen vapaapäivä ja tuhansia ihmisiä seuraa paraatia kolmen kilometrin matkalla keskellä kaupunkia. Paraatiin olisi pitänyt lunastaa liput etukäteen, eikä muutenkaan tuntien paraati innostanut. Mutta sängyssä maaten telkkarista katsellen oli oikein hyvä kokemus: sotilaita ratsasti kameleilla, hevosilla, liikkui panssarivaunuilla ja marssi sotilaallisessa tahdissa. Lisäksi esittäytyi eri Intian osavaltiot (tai mitä ne nyt nimeltään on...) omine erikoisuuksineen.

Paraatin jälkeen suuntasimme (tietysti) kävellen Hauz Khasiin. Alueella on peurapuisto, kaunita raunioita 1300-luvulta, tekojärvi ja pieni kylä täynnä kauppoja ja ravintoloita. Tasavallan päivästä johtuen kaupat oli kiinni, joka ei meitä haitannut, vaan enemmän harmitti se, ettei saatu ruuan kanssa Kingfisher olutta. Tasavallan päivä on ns. dry day, eikä alkoholia saa siis mistään. Täytyi tyytyä veteen himaljan ruokaa tarjoilleessa Yeti ravintolassa. Hauz Khasia voi suositella, puisto oli ihana keidas keskellä suurkaupunkia.

Päiväunien jälkeen yritiime vielä Dilli Haatin markkinoille, mutta hotellin antamasta tiedosta huolimatta markkinoita ei ollut. Nyyh... Ei kun jalat alle ja kävellen hotelliin. Matkalla poikkesimme ruokakauppaan ostaan cokiksen ja herätimme ihmetystä paikallisten joukossa. Petri maksoi cokiksen, sai kuitin ja kaupan ovella kuitti vielä tarkistettiin ja leimattiin. Sitten pääsi ulos :)

Nyt ei sitten jaksettu enää mihinkään vaan syötiin hotellin ravintolassa hyvät ruuat ja naan leipää. Ruokani oli "no spicy" tarjoilijan mukaan. En halua kuvitella mitä olisi esim. medium spicy. Tavarat kassiin odottaan aamua ja huomenna heti kuuden jälkeen kentälle tapaan Temaopasta Outia ja muuta suomalaisryhmää. Siitä alkaa kolmion kiertäminen. Loistofiilis :)

Perillä Delhissä

Lennot meni vallan mallikkaasti. Ei tällainen Ryanairin käyttäjä ole tottunut siihen, että saa iltalehdet, "nukkumistarpeet" eli sukat, korvatulpat ja silmäsuojan, erittäin hyvää ruokaa ja vielä juomat kaupanpäälle. Pakko oli siis ottaa viiniä ja Petrin olutta ja vähän muuta, että tulis taas enemmän säästöä.

Aamu kuudelta tätä aikaa (Suomessa 2.30) oltiin Delhin lentoasemalla, täytettiin lipua ja lappua ja jonotettiin passintarkastukseen ja haettiin laukku - joka siis onneksi tuli! Ja siinähän se hotellin kautta tilaamamme taksikuski odotteli heti ulko-ovella, taksi tallista, hätävilkut päälle, kaasu pohjaan ja liikenteen seassa pujotellen hotelliin.

Hotelli on Ashtan Sarovar Portico, ihan OK: siisti, kaunis huone, suht uusi ja 100 metriä metroasemalle. Ainoa miinus on, että huoneessa pitäis olla melkein toppatakki, kun on niin kylmä. Muutenkin täällä Delhissä toimi hyvin yhdistelmä t-paita ja superkevyt-toppatakki, sulaudutaan paikallisiin. Lämmintä olisko 16. Vaihdettiin siis lämpösempään.

Petri otti aamusta pienet päiväunet ja sitten suuntasimme metrolla kohti Connaught Placea, keskustan isoa ympyrää, jossa oli liike poikineen. Metro oli näppärä ja halpa, päivän turistikortti alle 2€ ja siitä saa vielä osan pois, kun palauttaa kortin. Ei sen ruuhkasempi kuin Lontoossakaan. Connaught Placella oli jos jonkinlaista sisäänheittäjää milloin turisti-infoon, taksiin, kauppaan tai kengänkiillotukseen. Ärsyttävää! Yks oli hyödyllinen, kun ohjas meidät KFC:hen, jossa syötiin siis kanaa. Tämä siksi, että jos Nuppu olis ollut matkassa, niin KFC on aina "must". Ehditään kyllä intialaistakin syödä, koneessa jo vähän aloteltiin.

Seuraavaksi taas metro alle ja katsomaan Lotus temppeliä, joka muistuttaa melkoisesti Sidneyn oopperataloa. Temppelissä piti kengät jättää ulos säilöön numerolappua vastaa eli minä sukissa ja Petri paljain jaloin käytiin hiljetymässä temppelissä. Ruvettiin ihan hengellisiksi ja käytiin vielä ISKCON temppelissä, joka on hare krisnan seuraajille. Itse temppeliin ei nyt päässyt sisään, mutta alueella kiertelimme ja metrolla takaisin hotellille. Saldona 5 metromatkaa ja reilut 5 tuntia pyörimistä kaoottiisessa suurkaupungissa, kävelyä ja lisää kävelyä. Onhan täällä köyhyyttä, likaa ja kurjuutta, mutta aitoa tämä on. Tykätään kyllä! 

Lentoasemalla

Helsinki-Vantaalla odotellaan lentoa Istambuliin. Pikkusen tuli hoppua illalla kun vielä firman asioita selviteltiin, mutta ennen puolta yötä oli homma hoidossa ja kamat kassissa. Tavarat mahtu hyvin yhteen kassiin, joten tuliaisiakin voi tuoda reilusti. Perinteisesti ei kyllä tuoda mitään... 

Auto saatiinkin Akin käyttöön reissun ajaksi, niin säästettiin parkkimaksu. Täähän on pelkkää säästöä. Tarviiko sitä töitä tehdä enää ollenkaan? Nyt on kuoharit nautittu ja toivotaan että lento lähtee ajallaan - tällä kertaa.

Kolme yötä lähtöön...

Valmistelut jatkuu. Ekan kerran elämässä tein matkustusilmoituksenkin. Nupulle tehty tehtävälista tyyliin"roskat roskiin, pyykit pyykkiin, pese vessa", sähköpostilla yhteyksiä hotelliin ja kiertomatkan oppaaseen, tavarat on jo kasalla makkarin nurkassa.

Epätoivoisesti opettelen kuvan liittämistä blogiin. Ensin kuva kännykällä ja se jonnekin pilveen - vai minne se nyt meni? Sitten päivitys iPadilla ja kuva sieltä pilvestä. Vai mistä tämä nyt tuli... Ei pieni ihminen tätä ymmärrä. Hermojen meno on kyllä suhteellisen lähellä!!! Kuva hyppii sinne tänne ja samoin teksti. Ehkä on kuitenkin parempi menettää hermot ENNEN lomaa kuin lomalla :)

Matkakuume nousussa...

19 yötä lähtöön ja matkakuume alkaa nousta. Tämän turneen tarkoituksena olisi kiertää ensin Pohjois-Intiaa reilun viikon ja lentää sen jälkeen rentoutumaan Goaan pariksi viikoksi. Paljon on reissattu, mutta ekan kerran ollaan näin kauan reissussa. Petrin haave on kauan ollut nähdä Taj Mahal ja muutenkin Intiasta on lämpimät muistot vuosilta 1996 ja 2005.

Matka on itse räätälöity täällä kotikoneella, se jos mikä on mielekiintoista puuhaa. "Sieltä otetaan mistä halvimmalla saadaan" eli lentoja ja hotelleja olen kytännyt pitkin syksyä. Matkansuunnittelu alkoi kyllä jo huhtikuussa, kun varasin Pohjois-Intian kiertomatkan Tema-matkojen kautta ilman lentoja. Lennot Istanbulin kautta Delhiin (meno-paluu) Turkish Airlinesilla ja sisäiset lennot Delhi-Goa-Delhi Spicejetillä varasin syksyllä. Hotelleja olen varannut jo moneen kertaan, välillä perunut kun on löytynyt edullisempi ja parempi (toivottavasti). Nyt kaikki majoitukset on varattu ja toiveitakin hotelleihin lähetin nyt viikonloppuna. Viisumit anottiin jo joulukuussa.

Ihan reppureissuun ei ole tarkoitus lähteä, ehkä joskus sitten sitäkin, mutta tavarat mahdutetaan yhteen kassiin, reppuun ja olkalaukkuun. On sitten helpompi siirtyä paikasta toiseen. Pakkaamisessa ollaan kyllä huimasti kehitytty. Majoitusta saisi varmaan halvemmallakin paikanpäältä, mutta turvallista lähteä näin, kun tietää suunnilleen mitä saa. Tripadvisorista olen tsekannut kaiken mahdollisen ja kun vielä suodattaa vähän niitä arvioita, niin hyvä tulee.

Hommaa on vielä ennen lähtöä. Nyt näyttää hyvältä, mutta perinteisesti lähdetään kyllä kiireen ja kaaoksen keskeltä. Onneksi sain tämän blogin sentään pystyyn ja pääsen harjoitteleen. Tarkoitus olisi päivittää kuulumisia reissusta ja pitää kotiväkeä ja ystäviä ajantasalla. Yhdet ystävät näemme sitten ihan livenä Goassa eli Annika&Kimmo - "namaste".